Tiistaina aamulla aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Aamupalalla olimme taas ensimmäiset asiakkaat. Olimme ihan hämmentyneitä kuinka hyvä aamupala oli tarjolla; tuoretta leipää, leikkeleitä, juustoja useaa eria lajia ja aivan taivaallista kuivakakkua. Jaa se hotelliyöpyminenhän maksoi vain 45€/2hh...
Serpasta suuntasimme Mertolan kaupunkiin. Kaupunkiin vei erittäin töyssyinen asfalttitie. Tietä reunusti oliivilehdot ja useissa sähkötolpissa oli haikaran pesä... (tai joku iso lintu siellä pesässä ainakin hengaili)
Mertola oli pieni kylä, joka oli muodostunut linnaraunioiden ympärille. Mertolassa katsastimme linnan ja kävimme infossa kysymässä alueen vaellusreiteistä. Reittejä oli useita ja valitsimme reitin, joka kulkee joen vartta pitkin. Emme kävelleet koko reitti, koska maisemat oli aika monotoniset ja mä olin vähän jumissa. Ajattelin, että pää ja lihaksen jumitteli taas liikunnan puutteesta.
 |
| Mertolan kaupunki |
"Patikoinnin" jälkeen palasimme Mertolaan syömään. Ruokapaikka ei löytynyt ihan heti, vaan kävelimme pari kierrosta kylän ympäri. Yritimme löytää avokin ravintolalistalla olevia ruokapaikkoja, mutta joko ne ei ollut auki tai sit me ei löydetty niitä. Päädyimme lopulta ravintolaan bussiaseman vieressä. Mä söin mustekalaa ja se oli ihan mielettömän hyvää. Kuvaa annoksesta ei ole, koska meillä oli ihan mieletön nälkä.
Mertolasta ajeltiin Portugalin etelärannikolle. Motarille päästyämme matka eteni joutuisasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme Portimao kaupungin ruuhkissa. GPS sekoili antaumuksella ja neuvoi jatkuvasti menemään väärään suuntaan yksisuuntaisilla teillä. Lopulta löysimme haluamaamme kohteeseen, eli rannalle. Täällä piti olla todella hieno ranta. En sit tiedä löysimmekö lopulta oikeaan kohteeseen, mutta olimme Portimaossa todella pitkällä hienohiekkaisella rannalla.
 |
| Portimaon biitsi |
Keli olis voinut olla parempi. Aurinko paistoi, mutta tuuli lennätti rannan hienoa hiekkaa ja siellä kävely ei nyt ollut mikää suuri nautinto. Yleisesti kuvittelin, että kävelisin rannalla vähintään lyhythihaisessa. Mutta mulla oli päällä "tuulipuku".
 |
| Biitsiasu |
GPS sekoilusta huolimatta, löysimme lopulta myös pois Portimaosta. Ajelimme Lagoksen kaupunkiin ja Villa Valmariin. Villa Valmar osoittautuin todella ihanaksi paikaksi, vaikka hinta oli sama kuin edelliselläkin hotellilla. Meillä oli näkymä merelle, vaikka ihan rannalla ei oltukaan. Hotellista löytyi myös uima-allas, mutta kuka nyt tuulisessa ja viileässä säässä käy uimassa?
 |
| Villa Valmarin takapiha |
Mä otin hotellilla päiväunet ja avokki etsi illaksi ruokapaikkaa. Illalla kävelimme parin kilometrin päähän ravintolaan. Söimme siellä kalapataa. Kalapata oli tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta neljä ihmistä olisi ihan helposti syönyt siitä itsensä ähkyyn. Jälkiruoka jäi syömättä, mutta ravintoloitsija tarjosi meille jotku jälkkäriryypyt. Mä en ole väkevien ystävä ja hienovaraisen maisteluni jälkeen, avokki veti sen shotin ykkösellä alas.
Kommentit
Lähetä kommentti