Siirry pääsisältöön

Portugal - Mertola ja Portimao (päivä 3)

Tiistaina aamulla aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Aamupalalla olimme taas ensimmäiset asiakkaat. Olimme ihan hämmentyneitä kuinka hyvä aamupala oli tarjolla; tuoretta leipää, leikkeleitä, juustoja useaa eria lajia ja aivan taivaallista kuivakakkua. Jaa se hotelliyöpyminenhän maksoi vain 45€/2hh...

Serpasta suuntasimme Mertolan kaupunkiin. Kaupunkiin vei erittäin töyssyinen asfalttitie. Tietä reunusti oliivilehdot ja useissa sähkötolpissa oli haikaran pesä... (tai joku iso lintu siellä pesässä ainakin hengaili)




Mertola oli pieni kylä, joka oli muodostunut linnaraunioiden ympärille. Mertolassa katsastimme linnan ja kävimme infossa kysymässä alueen vaellusreiteistä. Reittejä oli useita ja valitsimme reitin, joka kulkee joen vartta pitkin. Emme kävelleet koko reitti, koska maisemat oli aika monotoniset ja mä olin vähän jumissa. Ajattelin, että pää ja lihaksen jumitteli taas liikunnan puutteesta.

Mertolan kaupunki
"Patikoinnin" jälkeen palasimme Mertolaan syömään. Ruokapaikka ei löytynyt ihan heti, vaan kävelimme pari kierrosta kylän ympäri. Yritimme löytää avokin ravintolalistalla olevia ruokapaikkoja, mutta joko ne ei ollut auki tai sit me ei löydetty niitä. Päädyimme lopulta ravintolaan bussiaseman vieressä. Mä söin mustekalaa ja se oli ihan mielettömän hyvää. Kuvaa annoksesta ei ole, koska meillä oli ihan mieletön nälkä.

Mertolasta ajeltiin Portugalin etelärannikolle. Motarille päästyämme matka eteni joutuisasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme Portimao kaupungin ruuhkissa. GPS sekoili antaumuksella ja neuvoi jatkuvasti menemään väärään suuntaan yksisuuntaisilla teillä. Lopulta löysimme haluamaamme kohteeseen, eli rannalle. Täällä piti olla todella hieno ranta. En sit tiedä löysimmekö lopulta oikeaan kohteeseen, mutta olimme Portimaossa todella pitkällä hienohiekkaisella rannalla.  

Portimaon biitsi


Keli olis voinut olla parempi. Aurinko paistoi, mutta tuuli lennätti rannan hienoa hiekkaa ja siellä kävely ei nyt ollut mikää suuri nautinto. Yleisesti kuvittelin, että kävelisin rannalla vähintään lyhythihaisessa. Mutta mulla oli päällä "tuulipuku".
Biitsiasu
GPS sekoilusta huolimatta, löysimme lopulta myös pois Portimaosta. Ajelimme Lagoksen kaupunkiin ja Villa Valmariin. Villa Valmar osoittautuin todella ihanaksi paikaksi, vaikka hinta oli sama kuin edelliselläkin hotellilla. Meillä oli näkymä merelle, vaikka ihan rannalla ei oltukaan. Hotellista löytyi myös uima-allas, mutta kuka nyt tuulisessa ja viileässä säässä käy uimassa?

Villa Valmarin takapiha
Mä otin hotellilla päiväunet ja avokki etsi illaksi ruokapaikkaa. Illalla kävelimme parin kilometrin päähän ravintolaan. Söimme siellä kalapataa. Kalapata oli tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta neljä ihmistä olisi ihan helposti syönyt siitä itsensä ähkyyn. Jälkiruoka jäi syömättä, mutta ravintoloitsija tarjosi meille jotku jälkkäriryypyt. Mä en ole väkevien ystävä ja hienovaraisen maisteluni jälkeen, avokki veti sen shotin ykkösellä alas.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...
1 kommentti
Lue lisää

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Urheiluvarusteiden päivitys ja pyöräilykauden avaus

Mun vanhat Timberlandin "vaelluskengät" oli ihan hajalla - pohjasta irronnut palasia, saumat repsotti ja vedenpitävyydestä ei tänä talvena oo ollut tietoakaan. Vanhat kengät ovat palvelleet kuitenkin jo ainakin kolme vuotta, eli ehkä niillä oli jo lupakin alkaa hajota. Eilen tein sit sellaisen 15 minuutin täsmäiskun Suomenojan Budgetsporttiin. Mukaan sieltä lähti kahdet ulkoilukengät (Halti ja Reebok), kahdet housut ja uimalasit. Kotona uudet kengät tuli tietenkin heti käyttöön. Edessä vanhat ja kuluneet Timberlandit - takana uudet ja kuraiset Reebokit Tänään mä kaivoin pyörän varastosta ja tein pienen kuntotarkastuksen sille. Tämän jälkeen poljin hurjat 8 km piipahtaessani koirakoulun kevättapahtumassa. Menomatka meni vielä kevyesti, mutta takaisin polkiessa oli ihan mieletön vastatuuli. Meinas pyöräily vaihtua kävelyks, kun kunto meinas loppua. Mä en oo ikinä tainnut aloittaa pyöräilykautta näin aikaisin (tai ollut näin rapakunnossa). Mulla on fillarilenkeillä käyt...
Lähetä kommentti
Lue lisää