Portugal - Setubal ja Lissabon (päivä 5, 6 ja 7)

Torstaiaamu oli upea ja aurinkoinen. Eilisen myrskystä ei ollut tietoakaan ja mun olotilakin oli huomattavasti pirteämpi.

Ajelimme pikkuteitä pitkin kohti Lissabonia. Reittimme varrella oli paljon pikkukyliä, mutta ei mitään ihmeellistä. Tai eräs tärkeä asia loisti poissaolollaan... Bensikset, joita olisimme kipeästi tarvinneet. Auton tankki oli lopulta niin tyhjä, ettemme uskaltaneet ottaa riskiä ja vain odotella seuraavaa 80 km päässä olevaa bensistä. Navigaattori onneksi osasi ohjata meidän lähimmälle bensikselle, joka oli ihan väärässä suunnassa jossain pikkukylässä. Bensan osto oli sitten hieman haasteellista, kun mä en osaa portugalia ja bensiksen myyjä ei puhunut englantia....

Tankki täynnä ajelimme jonkun matkaa ja sitten meidän navigaattori alkoi temppuilla. Se ei enää ladannut. Tämän lisäksi mun nenä alkoi vuotaa kuin seula - mä olin jo kuvitellut, että se alkuviikon kuumetauti olis ollut jo selätetty....

Iltapäivällä teimme pikapysähdyksen Setubalin maisemapaikalle. Ulkoilualue oli todella iso ja siellä olis ollut varmaan paljon katseltavaa. Valitettavasti siellä ei ole mitään opasteita minnekkään ja meillä ei ollut karttaa, joten eksymisen mahdollisuus oli suuri.

Setubal

Jatkoimme matkaa ja ajelimme Lissaboniin pahimpaan ruuhka-aikaan. Alku meni hyvin, mutta sitten meidän navigaattori pimeni täysin! Hotellille piti olla vain pari käännöstä ja 15 minuuttia, mutta meiltä meni tunti hotellin löytämiseen! Toinen painajainen oli auton tankkaaminen ja palauttaminen autovuokraamoon.  Kartalla hotelli, bensa-asema ja autovuokraamo olivat samassa korttelissa. Eli helppo nakki... Ei todellakaan, meillä meni tähän 1½ tuntia. Bensis ei ollut siellä missä piti ja yksisuuntaiset aiheutti harmaita hiuksia. Kun me vihdoinkin oltiin saatu auto palautettua, totesin etten mä enää ikinä lähde millekään roadtripille!

Tämän seikkailun jälkeen mä otin pienet rentouttavat päikkärit hotellilla ja avokki pari kaljaa. Illalla menimme Lissabonissa syömään venäläiseen ravintolaan. Se ruoka oli taas ihan mielettömän hyvää ja ruoka kauniisti aseteltua! Aterian paras yllätys oli tee.

Minttuteetä tuoreesta mintusta ja punaviinimarjoja = ihan mielettömän hyvää

Hyvä ruoka ja parempi mieli. Tuo ateria ja tee nollas täysin päivän epäonnistumiset.

Perjantai oli taas pilvinen, tuulinen ja sateinen. Aamupala oli American Diamonds hotellilla kaiketi ihan ok. Mun ruokahalu ja makuaisti oli täysin kadoksissa, joten hieman vaikea arvioida... Katsastimme ne Lissabonin pakolliset nähtävyydet, testasimme paikallista Ginjinha juoman, söimme lounaan ja mä vedin sit neljän tunnin päikkärit.

Ginjha ei ollut ihan mun juttu, mutta avokille se uppos paremmin.

Illalla kävimme syömässä. Avokki tilas isomman setin, mä tilasin salaatin... kun se ainakin tuntuis kivan rapealta suussa. Mä en oikeasti maistanut mitään ja tuli vähän ikävästi mieleen sytojen aiheuttamat muutokset makuaistissa.

Mun salaatti oikeassa yläkulmassa ja loput oli avokin ruuat.

Lauantain vastainen yö meni yskiessä. Aamulla olo oli todella ryytynyt ja veikkaan ettei avokkikaan ihan hirveästi ollut mun vieressä kyennyt nukkumaan. Mä jäin aamupalan jälkeen nukkumaan/yskimään ja avokki lähti katselemaan kaupunkia/levykauppoja. Tuntia ennen huoneen luovutusta avokkikin tuli lepäilee - sekin oli tullut kipeäksi. Lento lähti kymmeneltä illalla, joten palloilimme päämäärättömästi Lissabonin keskustassa sekä eräässä kauppakeskuksessa. Kotimatka meni yölennolla yskiessä - kanssamatkustajat varmastikkin arvostivat.