Siirry pääsisältöön

Jumissa

Viikko meni hyvin... enimmäkseen.

Keskiviikkona kävimme Onnin kanssa tekemässä Rally-toko ratoja Koirapalvelu Virikkeen viisivuotis synttäreillä. Onni osas jopa käyttäytyä eikä se ollut paikan pahin hötkyilijä. Onni sai jopa kehuja kuinka järkevästi se käyttäyty. (Tosin niiden mielestä Onni on muutenkin aina tosi "cooli" ja rauhallinen). Kakkupöydän ohittaminen teki hieman tiukkaa, mutta muuten meni ihan ok. Onni myös tykkäs, kun moni tuli rapsuttelee sitä.

Torstaina illalla oli oikeat rally-toko treenit. Onni oli loistava, mutta mä oli todella väsynyt ja en oikein osannut keskittyä. Kotimatkalla pysähdyin kauppaan ja Onni jäi takapenkille häkkiinsä odottamaan. Olin kaupassa noin 10 minuttia ja ostin vain ne pakolliset. Palasin autolleni ja takaluukkua avatessani syliini sieltä ponnahti Onni-pommi. Mä sit kaaduin pyllylleni jäisellä parkkipaikalla ja ostosket levähti auton viereen. Ilmeisesti kovinkaan moni muu ei kauppassa käynnin jälkeen levittele ostoksiaan pitkin parkkipaikka ja makoile snautserin alla, kun sain hieman ihmetteleviä katseita... Onneksi Onni ei sentään lähtenyt omille teilleen, vaan se keskitty enemmän mun pussailuun. Otin sitä sit vain pannasta kiinni ja ohjasin sen autoon. Keräsin tavarani ja lähdin kotiin. Hieman kyllä kiukutti siinä vaiheessa...

Normaalisti Onni ei hyppää ulos autosta luvatta edes vapaan ollessaana ja se on aikasemmin pysyny häkissään ihan hyvin. Onkohan sillä joku Houdini-vaihe meneillään tällä hetkellä?

Perjantaina aamulla heräsin niska ja selkä ihan jumissa ja rintakehä on ollut aika hellänä. Venäytinköhän mä jotain Onni-pommin lopputuloksena... Onneksi tänään on jo parempi päivä.


Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...