Siirry pääsisältöön

Viikkokatsaus (viikko 11)


Onni sai yhden kohtauksen viime yönä alkuyöstä ja nukuin hieman huonosti odotellessani uusiutuuko kohtaus. Muuten tämä viikko on mennyt ihan ok, paitsi sitten tietty tuo torstainen Onnin "houdini-tempausta".

Tällä viikolla on taas ollut todella kauniita aamuja, joista olemme nauttineet pitkän pimeän talven jälkeen.
Aamuleikkejä aamuauringossa

Tiistaina käväimme koirapuistossa. Kun tulimme sinne, niin siellä oli niin paljon koiria, etten uskaltanu laittaa Onnia sinne sekaan (onneksi). Haahultiin sitten siinä lähistöllä. Koirapuisto tyhjeni lopulta aika nopeasti, kun siellä ilmeiseti kaksi koiraa otti hieman yhteen. En tiedä tarkemmin, mutta yht'äkkiä  sieltä kuului ihan mieletön äläkkä. Tullessamme koirapuistoon, se oli ihan tyhjä. Ensin Onni juoksutti viereisen pikkukoira-aitauksen koiria, mutta vauhtia tuli isojenkoirienkin puolelle kultaisennoutajan merkeissä. Onni ja se kultainennoutaja juoksi ihan hirmuisesti ja Onni osas käyttäytyä hämmästyttävän rauhallisesti.

Torstain rally-tokossa muutin hieman treenirutiineita. Normaalisti Onni saa puolikkaan annoksen muutama tunti ennen treenejä. Treeneissä Onni on sitten ollut yltiö rauhallinen ja ei oo pahemmin innostunut leluista sun muista. Nyt me annettiin sitten kokonainen annos ja Onni toimi kuin unelma. Lelut kelpas palkkioks ja namipalkkakin toimi hyvin. Pitää kokeilla samaa ens torstaina.

Eilen mä nypin Onnin, koska läheisyydenkipeän koiran kanssa vaatteet on viime aikoina näyttänyt tältä.
Kevään merkkejä

Nyppimisen lopputuloksen oli sitten muovipussillinen karvaa. Nyt alkaa olla jo sellaista tekemisen varmuutta nyppimisessä. Onnin trimmauksessa muuten on vielä hieman toivomisen varaa, pitää jossain vaiheessa hieman korjailla omia jälkiä. Onnilla oli nyt hieman pidemmät kylkikarvat, niin että niistä sai jopa kiinni. Suurin haaste oli Onnin niska - se ajeltiin tammikuussa selkäydinnestenäytteen oton takia ja nyt piti arvailla missä entisen kaljun alueen raja menee.
Karvanlähtöaika hoidettu

Nypittävä turkki on kyllä ihan helmi. Karvanlähtöaika tulee pääasiassa hoidettua kerralla alta pois ja ei tarvitse päivittäin harjailla ahkerasti useamman viikkon ajan.

Mulla on tällä viikolla ollut useampia päiviä jolloin rintakehä ei ole ollut lainkaan kipeä. Jossain luki Tietzen oireyhtymän (=kipua rintalastassa) menevän ohi kolmessa kuukaudessa. Eli jos kipu alkoi tapaninpäivänä, niin pikku hiljaa alkaa 3kk tulee täyteen. Välttelen edelleen autolla ajoa, koska siitä tulee heti kipua rintakehään ja se sit jatkuu koko loppupäivän. Mä pystyn just hyvin ajaa tuohon lähikauppaan tai koirakouluun, jonne matkaa maks 10 min. Lumilautailukausi taitaa tosin päättyä ennen rintakehän parantumista :(

Tänään kävimme lounaalla Vantaan leipomon brunssilla. Se oli ihan hyvä hintaansa nähden (11€) ja lähempänä mun käsityst brunssistaa kuin Kirkkonummen Bistro-o-matin sunnuntaibrunssi. Bistro-o-matin ruoka oli mielettömän hyvää ja koko rahan arvoista.

(Ainiin, mun UHT-maito teoria ei ainakaan toiminut mulle, mun iho on ollu koko viikon ihan hajalla...)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...
1 kommentti
Lue lisää

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)
5 kommenttia
Lue lisää

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...
Lähetä kommentti
Lue lisää