Siirry pääsisältöön

Kevättä odotellessa (edelleen)

Pääsiäinen tuli ja meni, mutta pääsiäisloma jatkuu vielä talvilomalla. Ei oikeastaan tehty tai tehdä mitään ihmeellistä, odoteltu lähinnä kevättä (edelleen). Normaalisti ollaan pääisäisenä tehty isompaa remonttia ja/tai lomailtu. Nyt ei sitten olla tehty kumpakaan. Remontoida ei jaksa ja lomalle ei lähdetty, kun ei tiedetty millaisella mallilla Onnin epilepsia on. Ja ihan hyvä, ettei lähdetty, Onni sain kohtauksen tänään päivällä.

Ilokseni sain huomata perjantaina, että terassin nurkkaan oli ilmestynyt tulppaaninversoja. Takapiha on tuota pientä nurkkaa lukuunottamatta täysin paksun lumikerroksen peittämänä.

Tulppaanit puskevat esille lupaavasti 
Koska talvi näyttää uhkaavasti loppuvan, iski tietenkin paniikki lumilautailun vähyydestä tänä vuonna. Niinpä ajattelin - kävi miten kävi, mä lähden rinteeseen. Sunnuntaina pyyhin pölyt laudasta ja suuntasin nokan kohti Messilää. Vaikka olinkin aikaisin liikenteessä, niin ihmisiä rinteessä oli ihan liikaa. Mun rintakehä ei ihan tykännyt kaikesta siitä ajamisesta, mutta onneksi Burana on keksitty.

Tiistaina vein kirppikselle tavaraa myyntiin ja saas nähdä jäänkö voitolle. Mä en oo pahemmin viihtyny kirppareilla ja se hinnoittelu oli todella vaikeaa. Tavaraa oli kertynyt nurkkaan ihan kivasti - makuuhuoneen nurkasssa on ollut "sisustuselementtinä" pino pahvilaatikoita kirppistavaroille. Osa tavarasto oli odottanut jo muutosta asti siinä. Tämä tarkoittaa kaiketi sitä, että viimeinkin kaikki muuttolaatikot on purettu. Eihän siihen menny kuin 3½ vuotta!

Kommentit

  1. Oj, tulpaner! Vi har allt under snön än så jag måste säkert vänta till maj före våra blommor sticker upp!

    VastaaPoista
  2. De tar säkert en stund innan de börjar blomma, men åtminstone ser de lovande ut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...