Siirry pääsisältöön

Lomalle lompsis

Lomakelit olis voinut alkaa paremmina. Perjantaina tuli poljettua töihin ja kotiin kaatosateessa. Töissä päänvaivaa aiheutti rapaiset jalat - se ei irronut vaikka kuinka hinkkasi. Onneksi työhousuissa on pitkät lahkeet!!!

Perjantaiaamun ratkaisematon ongelma - kuinka rapa saadaan irti. Väline- vaiko tekniikkalaji?
Perjantai-iltana toimin avokin juoppokuskina ja vedin ns. spagettiöverit. Tuunasin sitä blogeissa kohuttua avokadopastaa pekonilla, paahdetulla valkosipulilla ja valkoviinillä. Tällä kertaa siitä tuli oikeasti hyvää ja vedin koko kahden hengen annoksen yhdeltä istumalta.

Lauantai alkoi shoppailukierroksella. Ostin kolmet kengät, kahdet olivat vain ihanat ja kolmas pari - lenkkarit tuli tarpeeseen. Mitään muuta ei tarttunut mukaan, vaikka ihan kohtalaisesti koluttiin Jumbon lähellä olevan outlet-keskittymän kauppoja. Syömässä käytiin avokin bongaamassa "ravintola" Pikku Jerusalemissa Maunulassa. Se ostari oli todella, todella, todella karu, mutta ravintolassa oli just se mitä tarvittiin - hyvää ruokaa, pöytä, tuolit ja jotain juotavaa. Täällä tuli vedettyä viikonlopun toiset ruokaöverit. Loppupäivä meni päikkärien, koiran ulkoiluttamisen ja leffaillan merkeissä.

Ne ihanat kengät Shoemakerilta - valokuvaajana todella huono valokuvaaja  (=minä)

Tänään sunnuntaina olen siivonnut ja päikkäröinyt. Nyt meillä on taas keskivertoa siistimpi koti... ehkä. Avokki on hoitanut tämän viikonlopun ruokahuollon, päivällä söimme kaali-carbonaraa ja iltapalaksi on luvassa cevapčićeja ja muuta grilliherkkua. Mä oon niin onnellinen, että tuosta "mulle riittää leipä"-jannusta on tullut "mä voin tehdä ruuat(, jos sä siivoot)"-mies. Avokki on nykyään huomattavasti parempi ja kokeilunhaluisempi kokki kuin minä.

Onnille ei oo vielä ainakaan tullu pahoja sivuvaikutuksia uudesta lääkkeestä. Ilmavaivoihin se on ollut taas hieman taipuvainen, mutta mielestäni Onni on jopa vaikuttanut hieman pirteämmältä. Tällä hetkellä meidän keisari makoilee simahtaneena lelu-bulldoginsa päällä.

Päikkärit

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...