Päivä 6 - Iska Vintgar ja shoppailua (eli hieman liikuntaa ja paljon laiskottelua)

Alkoi hieman toivo hiipua lomarytmiin pääsystä, kun heräsimme taas kerran seitsemältä. Mä en tajua! Silloin kun sais nukkua, niin ei nukuta... mutta sitten kun pitäis lähtee töihin vois nukkua vaikka puoleen päivään.

Söimme tukevan aamupalan ja ajelimme pienelle aamukävelylle Iska Vintgar. Iska Vintgar on ulkoilualue kymmenen kilometriä Ljubljanasta etelään. Mä en oikeastaan tiennyt minne oltiin matkalla ja paikan löytäminen oli hieman haastavaa. Kylttejä oli matkan varrella satunnaisesti ja emme todellakaan ajaneet sinne lyhintä tietä.

Oikeaan paikkan löydettyämme,  totesimme edessä olevan vähintään 1½ tuntia kävelyä haluamallemme kohteelle. Olin avokilta ymmärtänyt, että tekisimme vain sellaisen pikaisen aamulenkin ja emme olleet varustautuneet sen kummemmin. Kunnon vaatetus tietenkin oli, mutta eväänä meillä ei ollut muuta kuin vettä. Tukeva aamupala kun oli alla, niin eihän me nälkään voida kuolla.

Lähdimme sitten kävelemään joen reunaa pitkin kohteelle. Aamu oli todella viileä (11 astetta), mutta ilma lämpeni hiljalleen. Alku oli helppo kulkuista maastoa, pikku hiljaa mäet kasvo ja polku alkoi mutkittella. Polku meni enimmäkseen jyrkän mäen puolivaiheella. Eli ei mikään kevyt pieni aamulenkki...

Ylämäkeä

Ylämäkeä

Pääsimme haluamallemme kivelle 1½ tarpomisen jälkeen ja olihan se hieno. Joki oli syönyt kiven läpi tunnelin. Kuvailimme, kahlasimme jäätävässä joessa ja otimme pienen tauon. Tästä kohteesta melkein kaikki kuvat epäonnistui, mutta alla olevasta kuvasta saa varmaankin käsityksen. Tämä oli oikeasti todella hieno paikka.

Perillä

Takaisin kävelimme samaa reittiä, mutta nyt kävelimme aika paljon alamäkeen. Kuten aikaisemmin totestin, alamäkeenkin on yllättävän hankala kävellä. Yhdessä vaihessa mä sit kompastuin ja meinasin pyöriä alas jyrkkää mäkeä. Onneksi polulta lipesi vain vasen jalka ja oikea jalka toimi ankkurina polun puolella. Pienet naarmut siitä tuli, mutta ei sen pahempaa... pahemminkin olis voinut käydä. Avokki ei arvostanut kompastumistani ja tästä tempauksestani sain kuulla jälkeenpäin useamman kerran.

Ei kannata kompastua jyrkänteen reunalla

Autolle päästiin ihan kunnialla ja tällä kertaa avokilla oli ihan mieletön nälkä. Käytiin putsaamassa mun pikku haavat kämpillä ja suuntasimme ravintolaan. Vedimme taas sellaisen "plate for 2"-setin. Mä en tajua sitä lihan määrää näissä annoksissa. Eteen kannettin ihan mieletön lihavuori ja tietty syötiin taas ihan liikaa.

Ilta vietettiin sitten shoppailemalla outletissä Ljubljanan lähellä. Teimme toisen visiitin SportsDirectiin ja sitten siellä oli ihan laatutavaraa myyvä outlet kauppa.

Matkalla kämpille tankkasimme auton ensimmäistä kertaa. Se oli kyllä maailman epäonnistunein tankkaus. Tarkistin eka millä puolella tankki on ja kuitenkin ajoin väärälle puolelle pumppua. Sitten automaatit, joilla pystyi maksaa kortilla, oli rikki... ja enhän mä sloveniaa osannut ja tietenkään ymmärtänyt mitä niissä masinoissa luki. Henkilökunta tuli sitten kertoo, että "turhaan sä yrität tankata, ku ei ne toimi". Lopulta sitten vaihdettiin sellaiselle pumpulle, jossa maksettiin kassalla. Ajoin taas väärälle puolelle mittaria ja auto piti taas kääntää sillä ahtaalla pihalla... Ja sitten vasta sain bensaa (tai siis dieseliä). Tuli ainakin viihdytettyä bensiksellä henkilökuntaa ja asiakkaita.

Vihdoinkin polttoainetta tankkiin