Siirry pääsisältöön

V - Voihan vahvero

Mulla oli visio opettaa Onni kantarellikoiraksi, niin että siitä koirasta olisi oikeasti jotain hyötyä.

Tavoite
Edellisellä koiralla tämä sienikoiratouhu kaatui siihen, että se koira oli todella perso mustikoille. Ja sienikausi ja mustikkakausi menee päällekkäin... niinpä edellinen koira etsi vain niitä mustikoita itselleen.

Aloitimme treenauksen keltavahveroista, eli kantarelleista. Sitten kun tämä on hallussa niin sitten vuorossa on  suppilovahverota ja mahdollisesti mustat torvisienet. (Tähän mun ruokasienitietous sitten loppui. Jos me näin pitkälle päästään, niin mun pitäis opiskella uusia sieniä).

Viime syksynä keräsin sellaisia b-luokan kanttarelleja Onnille (kantarellisilppua, hieman huonokuntoisia kantarelleja ja kantarellin kantoja). Treenaminen aloitettiin opettamalla Onnille että "kantarelli"-sanasta pitää hakea kanttarelli ja siitä saa palkkion. Onni oppi helposti etsimään kanttarellin sisällä. Ongelmana lähinnä oli että se söi ne... mutta nykyään se kai tajuaa että sitä ei pidä syödä, kunhan se ei käy liian kierroksilla. Siirryttiin keväällä pihalle ja Onnilta meni hetki tottumisessa uuteen ympäristöön. Nykyään Onni etsii sisällä ja meidän pienellä pihalla todella hyvin kaikki kanttarellit.

Vaikein askel oli viedä koko homma metsään, koska siellä on niin paljon ärsykkeitä. Ensimmäinen ongelma oli Onnin persous mustikoille ja kaikki se häseltäminen siellä metsässä. Treenasin ahkerasti, mutta aina kun sanoin "kantarelli", koira löytyi sieltä mustikkapensaasta. ARGH!!! Mustikkakauden mentyä ohi alkoi kantarelleja löytyä satunnaisesti... siis jos Onni ei oo liian innokkaalla tuulella ja ympärillä ei oo syömäkelpoisia mustikoita (tai vadelmia).
Pojat keskittyy taas olennaiseen Repoveden kansallispuistossa, eli mustikoiden ahmimiseen.
Ens talven tavoite on vahvistaa kantarellin etsintää ja tehdä siitä Onnille maailman paras juttu. Sitten meillä on jopa mahdollisuudet onnistua tässä. Ehkä koira jolla olis jonkinlainen metsästyvietti olis luontevampi kantarellin etsintään... Mutta mä tykkään haasteista ja ei Onni kuitenkaan ihan toivoton ole tässä hommassa.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...
1 kommentti
Lue lisää

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Urheiluvarusteiden päivitys ja pyöräilykauden avaus

Mun vanhat Timberlandin "vaelluskengät" oli ihan hajalla - pohjasta irronnut palasia, saumat repsotti ja vedenpitävyydestä ei tänä talvena oo ollut tietoakaan. Vanhat kengät ovat palvelleet kuitenkin jo ainakin kolme vuotta, eli ehkä niillä oli jo lupakin alkaa hajota. Eilen tein sit sellaisen 15 minuutin täsmäiskun Suomenojan Budgetsporttiin. Mukaan sieltä lähti kahdet ulkoilukengät (Halti ja Reebok), kahdet housut ja uimalasit. Kotona uudet kengät tuli tietenkin heti käyttöön. Edessä vanhat ja kuluneet Timberlandit - takana uudet ja kuraiset Reebokit Tänään mä kaivoin pyörän varastosta ja tein pienen kuntotarkastuksen sille. Tämän jälkeen poljin hurjat 8 km piipahtaessani koirakoulun kevättapahtumassa. Menomatka meni vielä kevyesti, mutta takaisin polkiessa oli ihan mieletön vastatuuli. Meinas pyöräily vaihtua kävelyks, kun kunto meinas loppua. Mä en oo ikinä tainnut aloittaa pyöräilykautta näin aikaisin (tai ollut näin rapakunnossa). Mulla on fillarilenkeillä käyt...
Lähetä kommentti
Lue lisää