Siirry pääsisältöön

Slovenia - Päivä 2 (Bohinj, Vintgar gorge ja Kropar)

Meillä on ihan eläkeläisten vuorokausirytmi ja näin ollen olimme jo aamupalalla klo 7 aamulla. Majatalon isäntä oli hieman ihmeissään, kun pölähdimme ruokasaliin niin aikaisin. Ennen ysiä olimme jo Bohinjissa kävelemässä vesiputoukselle. Aamu oli viileä ja tyyni. Bohinji järven yllä oli järven yllä söpöt pienet pilvet. Tässä vaiheessa aloin todella ymmärtää kuinka upea maa Slovenia on!
Maisemat järvelle rannalla olevan kylän suunnalta.
 Vesiputous on kansallispuistossa, pysäköinti maksoi 3€ (per auto) ja sisäänpääsy 2,50€ (per nassu).Vesiputoukselle kävelee noin 15 minuutissa (ylämäkeä). Se vesiputous oli ihan kivan näköinen ja ne maisemat oli myös upeat.
Vesiputous
Maisemat vesiputoukselta
Tämän jälkeen oli tullut mukava hiki pintaan ja pysähdyimme Bohinji järven rannalle uimaan. Harvoin saa uida näin upeissa maisemissa ja makeassa vedessä. Järvi oli täynnä kaloja. Ne pienimmät tulivat  maistelemaan mun herkullisia jalkoja.
Uimassa Bohinji järvellä
Ilmainen pedikyyri
Tämän jälkeen suuntasimme Bledin lähellä olevaan Vintgar gorge boardwalkille. Vintgar gorge on rotko, jonka reunalle on jo 1800-luvun loppupuolella rakennettu puinen kävelytie. Rotkossa ilma oli viileää ja sopivasti varjoa, niinpä kuuma päivä ei haitannut lainkaan.
Vintgar gorge

Vintgar gorge- suurin vesiputous
Tässä vaiheessa oli jo kova nälkä ja mä aloin kiukuttelee (tuttuun tapaan). Nälkään auttoi tällä kertaa älyttömän hyvät "mättö-kebabit" jostain pikaruoka paikasta Bledin lähellä. Söimme niin nopeasti, että emme ehtineet ja tajunneet ottaa edes kuvaa siitä. Tämän jälkeen oli pakko vähän levätä.

Päiväunien jälkeen teimme vielä pienen reissum Kropariin. Matka sinne oli vähintääkin mielenkiintoinen. GPS vei meidät umpikujaan! Avokki ajoi tällöin ensimmäistä kertaa vuokra-autollamme... ja vaihdoimme sitten kuskia ja mä sain sitten pakittaa sen pois sieltä. Päätimme sitten vain ajaa jonnekin, mutta löysimme kuitenkin kylttejä Kropariin. Sinne myös sitten lopulta päädyimme. Kropar on pieni kylä, joka oli aikoinaan rautaseppien tyyssija. Kylän läpi meni ihastuttava pieni joki, joka oli valjastettu avittamaan raudantaonnassa.
Kropar

Juokseva vesi omassa asunnossa - luksusta
Kroparissa reissun päätteeksi löysimme maauimalana, jossa pääsimme uimaan ilmaiseksi! Kassa ei halunnut otta maksua meiltä, koska paikka oli enää vain puoli tuntia auki. Oli ihanaa päästä uimaan kuuman päivän päätteeksi. GPS:n osoittama reitti kotiin oli melkein yhtä mielenkiintoinen kuin menomatka, se meni läpi pikku kylien ja mutkaisten teiden. Viimeiset kilometrit oli jotain epämääräistä hiekkatietä, jossa isoja veden syövyttämiä uria. Aloin jo epäilee, että tie päätyy umpikujaan. Pääsimme kyllä lopulta perille majataloomme.

Matkalla jonnekkin
Illalla kävimme Radovljican Lectar ravintolassa syömässä "ei-niin-hyvää-ruoka". Söimme jonkinlaisen makkara-annoksen... ja makkara ei oo mun lempiruokaa. Mutta pitihän sitä tietty kokeilla... Tämä ei siis todellakaan ollut pahaa, mutta ei läheskään yhtä hyvää kuin edellisen päivän ruoka.

Päivän ruoka
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...
1 kommentti
Lue lisää

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)
5 kommenttia
Lue lisää

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...
Lähetä kommentti
Lue lisää