Tää viikko olis voinut mennä paremmin. Mulla on koko viikon ollut ärsyttävä lihasjumitus, päänsärky ja poskikipu. Lepo ei auta, urheilu ei auta ja lihasrelaksanteista on vain hetkellistä hyötyä. Tänään tosin tuntuu jo paremmalta.
Eilen aamulla oli aivan ihana ilma. Töihin poljin lyhythihaisessa ja shortseissa, mikä on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä. Kotiinpäin tultiin sitten sateessa. Iltalenkki meni lyhyen kaavan mukaan, kun toi meidän karvaturpa ei todellakaan tykkää vesisateesta. Karvaturpa teki tarpeensa mahdollisimman pikaisesti ja sitten kieltäydyttiin kävelemästä heittäytymällä kyljelleen keskelle tietä. Ilta meni sitten leppoisasti... melkein ainakin. Ysin pintaan Onni sitten pyysi ulos, päästin sen tohon meidän pihalle ja siellä se sitten olikin jonkin aikaa. Onnin tultua sisälle se pissas meidän matolle! Siis meidän Onni, joka on ollut sisäsiisti noin 4½ kk ikäisestä asti!!! Mä en oikein tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. En sitten tiedä johtuiko tämä sisälle pissaaminen siitä että ulkona satoi vettä vaiko kunnollisen lenkin puutteesta (tosin yritinhän mä sen kunnon lenkille viedä).
Tänään aamulla lähdettiin sitten reteesti sienimetsään. Ilma oli kostea, mutta koira käveli ja sehän oli se pääasia. Tarkoituksena oli kävellä se perinteinen tunnin aamulenkki.
Eikä mitään... mä "hetkellisesti" en tiennyt missä olin kävellessäni uusia reittejä. Mun uudessa kännyssä on GPS, mutta enhän mä karttaa/sijaintiani osannut lukea oikein.
Mitään ongelmaahan ei kyllä loppujen lopuks olis ollut, jos mä olisin luottanut tuon karvaturrin kuonon osoittamaan suuntaan.
Karvaturrilla oli hirmuinen nälkä kotiin löydettyämme!
Matkalla löytyi monta uutta kantarelliapajaa ja tuli samalla testattua kännykän kamera, joka ilmeisesti vois olla parempi (tai sitten käyttäjä ei vain osaa).
Loppujen lopuks tuli käveltyä pari tuntia ja muutama ympyrä metsässä. HYVÄ MINÄ!!!
(Ja nyt sit tuo minu rakas avopuolisoni kompastui ja nyt sillä on isovarpaan kynsiä mustana. HYVÄ ME!!!)
Ja mähän en kävele vesisateessa |
Tänään aamulla lähdettiin sitten reteesti sienimetsään. Ilma oli kostea, mutta koira käveli ja sehän oli se pääasia. Tarkoituksena oli kävellä se perinteinen tunnin aamulenkki.
Kantarelleja |
Kuonon osoittamassa suunnassa on koti |
Mitään ongelmaahan ei kyllä loppujen lopuks olis ollut, jos mä olisin luottanut tuon karvaturrin kuonon osoittamaan suuntaan.
Karvaturrilla oli hirmuinen nälkä kotiin löydettyämme!
Matkalla löytyi monta uutta kantarelliapajaa ja tuli samalla testattua kännykän kamera, joka ilmeisesti vois olla parempi (tai sitten käyttäjä ei vain osaa).
Loppujen lopuks tuli käveltyä pari tuntia ja muutama ympyrä metsässä. HYVÄ MINÄ!!!
(Ja nyt sit tuo minu rakas avopuolisoni kompastui ja nyt sillä on isovarpaan kynsiä mustana. HYVÄ ME!!!)
Kommentit
Lähetä kommentti