Yleistä höpinää

Joulukortteja en lähettänyt tänäkään vuonna. Joulukoristeet kaivoin laatikosta vasta joulukuun puolenvälin paikkeilla, kun avokki alkoi kaipailee jouluvaloja ja koristeita. Joululahjaostokset suoritettiin tunnin täsmäiskulla kauppaan. Lahjat on tosin vielä toimittamatta vastaanottajilleen.... Suurin panostukseni jouluun taisi olla huonekuusen osto, kun se edellinen heitti veivinäsä toissa vuonna. Vakaana aikomuksena oli myös ostaa jouluvalot pihalle, kun siellä ei oo mitään. Tosin en löytänyt mitään mistä olisin tykännyt, joten valot jäi ostamatta. Uudet sisävalotkin tarvittais, kun mun 13 vuotta vanha (äidiltä saatu) sisävalosarja sanoi itsensä irti. Onneksi meillä on vielä alla kuvassa näkyvä hyvin palvellut kynttelikkö. Ehkä joulualesta löytyy sitten jotain kivaa... 80% meidän joulukoristeista ja 100% jouluvaloista. Aatto vietettiin avokin vanhempien luona. Siellä oli tarjolla erittäin hyvää kinkkua! Muuten mä oon vain levännyt, syönyt ja nukkunut. Joulupäivänä olin ajatell

Puolihaikeina jätimme taakse Serifoksen. Serifos oli ihana saari, mutta kaipailimme jo uusia maisemia. Matka Milokselle meni jouhevasti. Miloksen Adamasiin jalkauduttuamme, suunnistimme suoraan autovuokraamoon (ehkä 50 m. sataman portista). Olimme vuokranneet sellaisen toiseksi halvimman pikkukotteron, mutta autovuokraamo-täti ilmoitti heti "meillä on teille hieno auto". Ja ihan hieno ja iso auto se olikin... Chevrolet Cruze Laitoimme tavarat autoon ja taisin pari kirosana sanoa, koska pelkäsin Miloksen teiden oleva yhtä "kivoja" kuin Serifoksen. Matkalaukkut upposivat hyvin takakonttiin, eli sen kanssa ei ollut ongelmaa. Ajellessamme halki saaren ja etsiessä ruokapaikkaa, totesimme saaren teiden olevan todella hyväkuntoisia. Olihan siellä paikoitellen kapeita paikkoja, mutta siis ei mitään Serifoksen saareen verrattavaa. Auton tutkat helpottivat myös kääntyilyä tiukoissa paikoissa. Yli puolet saaresta on sellasita aluetta, jonne ei vuokra-autolla saa aj

Serifoksen pieneltä saarelta löytyy parisen kymmentä rantaa. Livadian ja Livakdakisan rannat ovat ehkä ne ruuhkaisimmat, mutta ei sielläkään tungosta ole. Saarella on ehkä eniten italialaisia ja ranskalaisia turisteja, joten meno on aika leppoisaa ja rannoilla asu  on vapaa tai siis vapaaehtoinen.  Ikävintä rannoissa oli sinne pääseminen. Pahimmillaan saimme ajella 15-20 minuuttia päätieltä todella kapeaa kiemurtelevaa hiekkatietä rantaan. Ja kun se päätie kiemurteli korkealla kukkuloiden reunoilla, niin se 15 minuuttia oli  koko matkan alamäkeä. Ne tiet oli oikeasti todella ahdistavia ajaa.  Huomasin myös kantapään kautta, että joihinkin risteyksiin kykenee kääntymään vain toisesta ajosuunnasta (lopputulos alla).  Eli kannattaa käydä kääntymässä sopivassa paikassa, eikä yrittää liian tiukkaa käännöstä ja siitä sitten vekslailla edestakas. Siellä on meinaan yllättäviä reunoja ja kuoppia... Jäljistä päätellen, en olllut eka  joka tuohon kuoppaan lankes. Meitsin näyte ajota

Serifoksen saarella on yllättävän monta ravintolaa. Satamakaupunki Livadian ranta oli täynnä ravintoloita. Muualla ne sitten oli lähinnä yksittäin ripoteltuna rantojen läheisyydessä. Kaikki syömämme ruoka oli vähintään ihan hyvää. Eli mitään sellaisia Ateenan pakasterankalais-moussaka-viritelmää ei tullut vastaan ja hyvä niin. Mukavin uusi tuttavuus oli "kreikkalainen" tuoremehu tai siis persikkatuoremehuun. Suomalaisen määritelmän mukaan tuo olisi varmaan lähempänä sosetta. Se oli ihan mielettömän hyvää ja täyttävää. (Kaupasta ostetut persikatkin oli muuten ihan mielettömän hyviä.) Persikkamehua Serifoksen saarella syödessä kannattaa lompakossa olla käteista. Vain muutamassa ravintolassa kävi kortti. Ja sitten kävi kerran niin, että siellä periaatteessa olis olllut mahdollista maksaa kortillla... mutta se korttipääte ei toiminut. Melkein kaikissa Serifoksen ravintoloissa oli samanlainen pöytäliina Saarelta saa kalaa ja se oli todella hyvin valmistettua aina.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi Poseidonin autovuokraamosta. Saimme allemme pikku-Peugeotin 90€:lla kahdeksi vuorokaudeksi. Saarella ajaminen oli aika jännää, koska teiden kunto vaihteli todella paljon ja kapeat tiet kiemurtelivat kaiteettomia jyrkänteen reunoja pitkin. Alanyassa, Sisiliassa, Kefaloniassa ja Sloveniassa oli aika eksoottisia teitä välillä, mutta siis Serfios on ihan omaa luokkaansa tässä asiassa. Ja sitten taas asiaan... Serifoksen saari on täynnä hylättyjä kaivoksia. Kaivoksen tunneleihin pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa, mutta meille riitti "seikkailu" ihan tunneleiden ulkopuolellakin. Megalo Livadin kaivos alue ei ole iso, mutta omalla tavallaan jännä. Siellä oli rapistuneita rakennuksia, kärryjä sekä kiskoja ja vahvana kontrastina on sitten upea turkoosi meri. Megalo Livadin hylätty kaivos Maasto oli välillä vähän haasteellista ja mun flip-flopit ei ollu se paras jalkine tänne. Lenkkareilla olis saanut vähän paremmin pitoa ja suoj

Serifos on pieni saari, jossa ihan hirmuiset korkeuserot. Saarella on monta rantaa, kauniita valkoisia kyliä ja kapeita mutkittelevia teitä. Jos joku joskus Serifoksen saarelle eksyy, niin Choran kylää ja Megalo Livadin vanha rautamalmikaivosta voin suositella. Bussilla pääsee joihinkin kyliin, mutta taksitkin oli suosittuja. Taksit olivat halpoja ja hinnat olivat kiinteitä. Emme kuitenkaan ikinä käyttäneet taksia, niinpä tämä tieto perustuu vain saamaani infoon. Serifoksen saarelta löytyy myös useita merkittyjä patikkareittejä. 30 asteen lämpötiloissa emme katsoneet järkeväksi lähteä hikoilemaan vuorille, vaan snorklailimme mielummin meressä. Choran kylä Ensimmäinen ja myös viimeinen paikka, jossa kävimme turisteilemassa oli Choran kylä. Kävimme siellä siis ensimmäisenä aamuna ja viimeisenä iltana.Choran kylä  oli juuri sellainen valkoinen kreikkalainen kylä, joita olin kuvitellut näkeväni jo Kefalonian reissulla. (Kefaloniassa ei siis ollut näitä valkoistakin valkoisempia kyliä.

Mietin pitkään miten tämä reissun nimeäisin. "Saarihyppelyä" emme varsinaisesti harrastaneet, koska kävimme vain kahdella eri saarella. Toki lautat pysähteli useammalla saarella - eli periaatteessa olen nähnyt myös esim. Sifnoksen sataman. "Saarihyppelyä Kreikassa" tuli nyt nimeksi, koska se oli tämän reissun "suunnittelu"-taulukon nimi. Ja sitten asiaan! Käytimme kahden eri varustamon matskustajalauttoja  - Aegean speedlines ja Hellenic Seaway. Kaikki matkaliput varasimme etukäteen varustamoiden omilta sivuilta. Matkatoimistojen sivuilla hintaan on aina lisätty välityspalkkio, mutta varustamoiden sivuilla ei. Eli varustamoilta tilattuna, liput saa vähän halvemmalla. Lautta Serifokselle Laivat olivat aika saman tasoisia ja ei suurempia eroja palveluissa. Molemmilla laivolla oli jokaisella matkustajalla omat istuimet, eli ei tarvinnut hengailla tai etsiä vapaata paikkaa. Katamaraani kulkee vähän nopeammin, mutta matka saatta olla hieman töyssyisem

Ateenassa tuli syötyä paljon hyvä ruokaa, mutta myös jotain pahaakin. Hämmentävin syömäni ruoka oli ehdottomasta eräs moussaka. Moussakassa oli kahden sentin juustokerros pinnassa ja pohjalla jäisiä pakaste ranskalaisia. Alkuruuan salaatti ja talonviini oli tässä ravintolassa hyvää, joten tuo pakaste-rannari-moussaka tuli aikamoisena yllätyksenä. Toinen hämmentävä kokemus oli Bubble Talen jäätee. Mä testasin granaattiomena-versiota ja se oli ihan hirveää sokerilitkua... Mä olin aluperin käsittänyt, että tarjolla olis kuplateetä - mitä se nyt sit onkaan. Mutta ne kuplat olikin sellaisia limaisia palloja kupin pohjalla. Yöööök!!! Tämä kannatta jättää väliin! Tää kannattaa jättää väliin Ja sitten niihin hyviin kokemuksiin. Kyseiset paikat eivät todellakaan ole kreikkalaista ruokaa ja enimmäkseen kasvisruokaa. Ateenassa kannattaa ehdottomasti syödä falafeleja - me syötiin kolmessa eri paikassa (Falafel house, Mr. Falafel (Pireus), Falafellas) ja ja kaikki oli hyviä. Falafellas o

Kaikki varmaan tietää, että Ateenassa on paljon vanhoja kivikasoja. Kreikkalaisilla on joskus ollut aikaa ja rahaa rakennella isoja hienoja rakennuksia kivestä sekä väsätä koristeeksi hienoja veistoksia. Meillä ei tosin ollut hirveästi aikaa tuhlattavaksi Ateenassa, joten ostimme sellaisen lipun Hop-on-Hop-off-bussiin. Sillä pääsi kätevästi näkemään tärkeimmät paikat ja kuulokkeilla sai kuunnella kertomuksia paikan historiasta (=eli ei tarvinnut arvailla mikä kivikasa on kyseessä). Akropolis tuli katseltua - se oli ihan hieno ja kuuma paikka. Lippu Akropolikselle maksoi 12€, mutta lippu sisälsi sisäänpääsyn myös useaan muuhun kohteeseen (voimassa neljä päivää). Eli loppujenlopuksi se ei ollut niin kallis. Akropolis-kukkulan päällä on monta rakennusta ja sinne on aikamoinen kipuaminen. Rakennukset tosin ovat kokeneet kovia viime vuosituhansina, niin oikea nimitys taitaa olla raunio. Akropolis Parthenon Käytiin myös  kiertämässä Zeuksen temppeli -sekin oli ihan jees.

Kotiuduttiin eilen kahden viikon reissulta Kreikassa. Ihan huippuhauskaa oli, vaikka molemmat olimme vuorollamme hieman nuhaisia. Loma koostuin Ateenan nähtäävyyksien kiertelystä paahtavassa helteessä,  Serifoksen pikkusaaren kiertelyä autolla ja snorklailua. Miloksen saarella oli luvassa lisää snorklausta ja maisemien ihailua pinnan alla ja päällä. Milokselle voisin ehdottomasti mennä toistekin. Alla oleva kuva kiteyttää aika hyvin reissumme. Ens kerralle pitää ostaa mukaan vesitiiviskamera, jotta kuvia sais muulatakin kuin rannalta. Rannalla Nyt pitää hieman pähkäillä, miten minä tämän matkakertomuksen kirjoitan. Kävin läpi kuvia ja mielestäni ne eivät todellakaan anna oikeutta Miloksen ja Serifoksen kauneudelle. Suurin osa ajasta meillä meni snorklailuun ja kävimme joissakin paikoissa useamman kerran. Kronologisesta matkakertomuksesta tulisi todella pomppiva ja kuka nyt oikeasti haluaa lukea "täällä me snorklailtiin ja täällä syötiin". Epäilen, että teen lyh

Matkan viimeisiä päiviä vietiin ja haikeina poljettiin perjantaina kohti Tallinnaa. Keli oli sateinen ja kylmä. Kastuttiin aika perusteellisesti, joten kameroita ei pahemmin tullut kaivettua esille. Tämä etappi ei myöskään ollut kovinkaan tapahtumarikas. Pysähdyimme Keilaan syömään. Emme ymmärtäneet mitä ruokalistassa luki, joten vain osoittelimme sieltä jotain. Ruoka oli ihan ok - saimme vatsan täyteen ja vaatteet ainakin osittain kuivaks. Matka jatkui  pitkin maantien reunaa Tallinnan reunamille Tähetorni hotellille. Hotelli oli halpa, mutta ihan mielettömän siisti esim. Viruun verrattuna. Hotellilla kävimme heti suihkussa ja lepäilimme. Iltapäivällä suuntasimme Kristiinen kauppakeskukseen. Tallinnassa suunnistaminen on aika mielenkiintoista, kun en ikinä ole ollut siellä "lähiöalueella" ja kylttejä ei ollut mihinkään suuntaan. Tiet olivat myös aina välillä aika mielenkiintoisessa kunnossa. Pyörittiin Kristiinen kauppakeskuksessa jonkin aikaa ja suunnattiin sit syömää

Koska tarkoituksena oli yöpyä vielä toinenkin yö Padisessa, niin edessä oli päiväretki jonnekin. Suunnitelmia emme asian suhteen tosin olleet tehneet. Aamulla katselimme keliä ja karttaa - päätimme sunnata parinkymmenen kilometrin päähän Paldiskiin. Siellä olis tiedossa ainakin joku majakka ja niemenkärki. Lähdimme polkemaan kohti Paldiskia aurinkoisessa kelissä pientä metsätietä pitkin. Tie oli aika märkä, liukas ja mutainen eilisen sateen jäljiltä, mutta maisemat olivat täysin sen pienen vaivan arvoiset. Yllätimme pellolla hengailevan ison kurkiparven, mutta emme valitettavasti saaneet kuvaa näistä. Bongasimme myös ketunpoikasen ja monta heinäpaalia. Heinäpaaleja Ensikosketus Paldiskiin ei ollut kovinkaan miellyttävä - iso satama, ankeita rakennuksia, kova tuuli ja (päivän ensimmäinen) vesikuuro. Maisema ja keli muuttui heti päästyämme Paldiskin pohjoispuolella olevalle niemenkärjelle. Aurinko alkoi paistaa, tuulimyllyt humisivat ja maisemat oli "aika" upeita.

Hieman haikeana jätettiin Kassimaja taaksemme ja suuntasimme etupyörät kohti itää. Kotimatka oli siis alkanut ja edessä pisin etappi (60 km).  Haapsalusta lähdettiin polkee sitä pyörätieksi muutettua rautatietä. Se oli todella tasaista, suoraa ja hyvälaatuista (kovaa) hiekkatietä. Ja erittäin tylsää poljettavaa!!! Ainoina töyssyinä oli nyrkin kokoiset etanat, joita alkumatkasta yritin tuloksetta väistellä. YÖK! Tasaista puurtamista Ainoa mieleen jäänyt nähtävyys tuolta tieltä oli tuo Ristin rautatieasemalla ollut risti. Risti oli muistomerkkinä Siperiaan karkotetuille... joita on ollut muuten paljon. Risti Ristissä Rististä suuntasimme pohjoiseen ja ajoimme osittain samaa reittiä kuin menomatkalla esim. käväisimme taas Lintsillä. Lintsillä Matka taittui taas ihan liian nopeasti ja olimme ihan liian aikaisin majapaikassamme - Padisen kartanossa. Toisaalta oli todella hyvä, että olimme siellä ajoissa... koska ensimmäiset sadepisarat tipahtelivat kun kurvasimme karta