Kuten jo aikaisemmassa postauksessa olen maininnut, niin sairaslomalla oon saanut katsoa TV:tä enemmän kuin sielu sietää. Viime aikoina on tullut katsottua vahoja "klassikoita" pitkän tauon jälkeen. Nuorempana ei ilmiselvästi ole tajunnut joidenkin suosittujen elokuvien hienoutta.
Näin suomalaisen potilaan toimea antaumuksella viettäneenä kera snautseripotilaan, tänään tuli katseltua Engantilainen potilas-leffa. Tiedän katsoneeni sen aikaisemmin, mutta mitään muistikuvaa ei ole elokuvasta jäänyt... muuta kuin se lentokoneilla lentäminen ja leffa oli mielettömän tylsä. Nyt elokuva oli oikeasti mukaansa tempaava ja voisin katsoa sen toistekkin.
Tosin toi meidän snautseripotilas olis voinut jättää oman shownsa väliin kyseisen leffan aikana. Jouduin lopulta katsomaan leffan kahdessa osassa, koska puolivälissä elokuvaa Onni pisti pystyyn isot "mä haluun nukkua sohvalla yksin rauhassa"-kiukuttelut. Menin sitten kiltisti yläkertaan istuskelee tietokoneen eteen ja koira nukku tyytyväisenä sohvalla. (Ja joo, meidän koiralla on tarkat rutiinit mitä se haluaa noudatta ja se on erittäin pilalle hemmoteltu.)
Viime viikolla katsoin myös Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Aikasemmin (ala-asteikäisenä) en ymmärtänyt koko elokuvaa, mutta nyt se oli oikeasti hyvä.
Pitää varmaan katsella enemmänkin vanhoja "klassikoita"! Onneksi digiboksilta ei leffat ihan heti pääse loppumaan ja näitä ns. klassikoitakin on tullut nauhoteltu ihan varmuuden vuoksi omaan kansioon.
Näin suomalaisen potilaan toimea antaumuksella viettäneenä kera snautseripotilaan, tänään tuli katseltua Engantilainen potilas-leffa. Tiedän katsoneeni sen aikaisemmin, mutta mitään muistikuvaa ei ole elokuvasta jäänyt... muuta kuin se lentokoneilla lentäminen ja leffa oli mielettömän tylsä. Nyt elokuva oli oikeasti mukaansa tempaava ja voisin katsoa sen toistekkin.
Tosin toi meidän snautseripotilas olis voinut jättää oman shownsa väliin kyseisen leffan aikana. Jouduin lopulta katsomaan leffan kahdessa osassa, koska puolivälissä elokuvaa Onni pisti pystyyn isot "mä haluun nukkua sohvalla yksin rauhassa"-kiukuttelut. Menin sitten kiltisti yläkertaan istuskelee tietokoneen eteen ja koira nukku tyytyväisenä sohvalla. (Ja joo, meidän koiralla on tarkat rutiinit mitä se haluaa noudatta ja se on erittäin pilalle hemmoteltu.)
Viime viikolla katsoin myös Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Aikasemmin (ala-asteikäisenä) en ymmärtänyt koko elokuvaa, mutta nyt se oli oikeasti hyvä.
Pitää varmaan katsella enemmänkin vanhoja "klassikoita"! Onneksi digiboksilta ei leffat ihan heti pääse loppumaan ja näitä ns. klassikoitakin on tullut nauhoteltu ihan varmuuden vuoksi omaan kansioon.
Kommentit
Lähetä kommentti