Siirry pääsisältöön

Ei niin onnistunut lenkki...

Eilinen ei ehkä menny ihan putkeen. Onni herätti vinkunalla klo 6. Vein sen lenkille, mutta ei se siellä tehnyt mitään muuta kuin poukkoillut remmissä. Lenkin jälkeen annoin ruuan ja tämän jälkeen koira jatkoi uniaan tyytävisenä useamman tunnin. Mäkin jatkoin uniani ja heräilin aamupalalle joskus kymmenen jälkeen. Ihan jees aamu tähän asti siis.

Aamupalan jälkeen päätettiin lähteä ja testaille miltä vähän pitempi lenkki tuntuis. Lenkin viisi ekaa minuuttia oli ihan kivat, mutta sitten vapaana ollut koira hyökkäsi Onnin kimppuun! (Onni oli mulla remmissä.) Näinhän mä, että ne  käveli siellä kauempana, mutta hyökkäys ei tullu mieleenkään. Se koira hyökkäs vielä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, eli se tuli ihan täytenä yllätyksenä meille. Mä en oo ikinä kuullut Onnin vinkuvan niin kovaa ja olin ihan varma, että tästä ei nyt ihan pienillä vammoilla selvitä. Se hyökkäävä koira oli vielä sen rotuinen, että sillä oli kaikki edellytykset tehdä todella pahaa jälkeä. 

Mä en oikeasti kyennyt tekee mitään, koska mähän oon ihan rapakunnossa ja havainnoinitkykykin on sitä luokkaan etten auton rattiin vielä istahtais. Ne koirat vain viuhu mun jaloissa ja "Apua" tais olla mun ainoa järkyttynyt reaktio. Sen toisen koiran omistaja sai sitten lopulta revittyä oman koiransa irti ja Onni pinkas turvallisen matkan päähän. 

Mä en ollut uskoa silmiäni kun Onnista ei sen rytäkän jälkeen löytynyt edes naarmua. Lenkki jäi vähän lyhyeen, kun multa meinas oikeasti loppua happi. Mä haukoin henkä varmaan jonkun 20 minuuttia sen tapauksen jälkeen ja yritin tasata hengitystä. Onni onneksi nollas tilanteen todella nopeasti ja pari minuuttia myöhemmin se leikki keppien kanssa ihan normaalisti. (Toivottavasti sillä ei jäänyt tuosta kohtaamisesta mitään pysyviä henkisiätraumoja.)

Illalla Onnin huulesta sitten löyty pieni vekki ja silmäkulmakin oli saanut pientä osumaa. Pahempaa ei onneksi oo löytynyt.  Mun osalta ilta meni lepäillessä, kun mä olin ihan loppu ja mun kaikki lihakset oli täysin jumissa.

Kommentit

  1. Hur kan någon ha en sådan hund ute utan koppel?! Tur att ni inte skadade er!

    VastaaPoista
  2. Fattar int heller!!! Tyvärr så finns de en del dumma hundägare i världen :(

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Ummikot Aasiassa 2016 - Maokongin teeviljelmät

Viimeinen päivä Taiwanissa käytettiin Maokongin teekukkuloille. Kukkuloille pääsi kätevästi gondolilla. Tämä oli ehdottomasti pisin gondoliajelu, jolla olen ikinä ollut.    Matkalla oli kolme välipysäkkiä ja tietenkin se päätepysäkki. Näkymät oli tietenkin mahtavat ja erittäin vehreät Vehreyttä sai myös ihailla suoraan alaspäin, koska gondoleissa oli läpinäkyvä lattia. Huipulla sitten ihmeteltiin tovi että mitä tehtäis. Päätettiin vuokrata päheät sähköpyörät. Mä otin pinkin. Huristeltiin edestakaisin alueella ja käytiin myös pienellä kävelyllä jonnekin huipulle. Ei sielä mitään nähnyt kuin vihreän seinämän... koska sitä kasvillisuutta oli niin paljon. Teeterasseja oli siellä täällä tietenkin. Käytiin myös tietenkin teehuoneessa. Juotiin tietenkin teetä, mutt myös hedelmä jäähilejuomia. Mä join tietenkin mangoa ja avokki otti jotain vihreää. Sähköpyörillä sai tehokkaasti ihalitua maisemia, mutta maasto oli aikaisempia kohteitamme ehkä h

Saarihyppelyä Kreikassa - Megalo Livadin hylätty rautakaivos (Serifos)

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi Poseidonin autovuokraamosta. Saimme allemme pikku-Peugeotin 90€:lla kahdeksi vuorokaudeksi. Saarella ajaminen oli aika jännää, koska teiden kunto vaihteli todella paljon ja kapeat tiet kiemurtelivat kaiteettomia jyrkänteen reunoja pitkin. Alanyassa, Sisiliassa, Kefaloniassa ja Sloveniassa oli aika eksoottisia teitä välillä, mutta siis Serfios on ihan omaa luokkaansa tässä asiassa. Ja sitten taas asiaan... Serifoksen saari on täynnä hylättyjä kaivoksia. Kaivoksen tunneleihin pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa, mutta meille riitti "seikkailu" ihan tunneleiden ulkopuolellakin. Megalo Livadin kaivos alue ei ole iso, mutta omalla tavallaan jännä. Siellä oli rapistuneita rakennuksia, kärryjä sekä kiskoja ja vahvana kontrastina on sitten upea turkoosi meri. Megalo Livadin hylätty kaivos Maasto oli välillä vähän haasteellista ja mun flip-flopit ei ollu se paras jalkine tänne. Lenkkareilla olis saanut vähän paremmin pitoa ja suoj

Luoteis-Viro pyörällä - Päiväretki Paldiskiin (päivä 6)

Koska tarkoituksena oli yöpyä vielä toinenkin yö Padisessa, niin edessä oli päiväretki jonnekin. Suunnitelmia emme asian suhteen tosin olleet tehneet. Aamulla katselimme keliä ja karttaa - päätimme sunnata parinkymmenen kilometrin päähän Paldiskiin. Siellä olis tiedossa ainakin joku majakka ja niemenkärki. Lähdimme polkemaan kohti Paldiskia aurinkoisessa kelissä pientä metsätietä pitkin. Tie oli aika märkä, liukas ja mutainen eilisen sateen jäljiltä, mutta maisemat olivat täysin sen pienen vaivan arvoiset. Yllätimme pellolla hengailevan ison kurkiparven, mutta emme valitettavasti saaneet kuvaa näistä. Bongasimme myös ketunpoikasen ja monta heinäpaalia. Heinäpaaleja Ensikosketus Paldiskiin ei ollut kovinkaan miellyttävä - iso satama, ankeita rakennuksia, kova tuuli ja (päivän ensimmäinen) vesikuuro. Maisema ja keli muuttui heti päästyämme Paldiskin pohjoispuolella olevalle niemenkärjelle. Aurinko alkoi paistaa, tuulimyllyt humisivat ja maisemat oli "aika" upeita.

Ummikot Aasiassa 2016 - Junalla Kaoshiungista Hualieniin junalla

Taiwanissa liikuttiin pidemmät matkat junalla. Totesimme aika pian että junaliput kannattaa ostaa ajoissa, etenkin jos matkustaa viikonloppuna. Me emme kertaakaan päässeet sillä kaukojunalla, jolla olimme suunnitelleet menevämme... koska se juna oli täynnä. Saarella kulkee myös pikajunia/pendoliinoja, mutta me emme käyttäneet niitä kertaakaan. Aseman maalauksia Kaoshiungissa Junat ovat muuten todella kätevä tapa liikkua, ja junat olivat todella söpösti sisustettuja. Lippujen hinnatkin oli Suomeen verrattuna huokeita. Mikis oviaukon pitäisi olla neliskulmainen? Junamatka Kaoshiungista Hualieniin  kesti n. kuusi tuntia, mutta se  ei meitä haitannut, koska ne maisemat oli aivan upeat ja samalla sai lepuuttaa jalkojaan. Päivä oli myös sateinen, joten sisällä oli ihan kiva olla Junan ikkunasta

Saarihyppelyä Kreikassa - Serifos ja ruokailu

Serifoksen saarella on yllättävän monta ravintolaa. Satamakaupunki Livadian ranta oli täynnä ravintoloita. Muualla ne sitten oli lähinnä yksittäin ripoteltuna rantojen läheisyydessä. Kaikki syömämme ruoka oli vähintään ihan hyvää. Eli mitään sellaisia Ateenan pakasterankalais-moussaka-viritelmää ei tullut vastaan ja hyvä niin. Mukavin uusi tuttavuus oli "kreikkalainen" tuoremehu tai siis persikkatuoremehuun. Suomalaisen määritelmän mukaan tuo olisi varmaan lähempänä sosetta. Se oli ihan mielettömän hyvää ja täyttävää. (Kaupasta ostetut persikatkin oli muuten ihan mielettömän hyviä.) Persikkamehua Serifoksen saarella syödessä kannattaa lompakossa olla käteista. Vain muutamassa ravintolassa kävi kortti. Ja sitten kävi kerran niin, että siellä periaatteessa olis olllut mahdollista maksaa kortillla... mutta se korttipääte ei toiminut. Melkein kaikissa Serifoksen ravintoloissa oli samanlainen pöytäliina Saarelta saa kalaa ja se oli todella hyvin valmistettua aina.