Siirry pääsisältöön

Luoteis-Viro pyörällä - Päiväretki Paldiskiin (päivä 6)

Koska tarkoituksena oli yöpyä vielä toinenkin yö Padisessa, niin edessä oli päiväretki jonnekin. Suunnitelmia emme asian suhteen tosin olleet tehneet. Aamulla katselimme keliä ja karttaa - päätimme sunnata parinkymmenen kilometrin päähän Paldiskiin. Siellä olis tiedossa ainakin joku majakka ja niemenkärki.

Lähdimme polkemaan kohti Paldiskia aurinkoisessa kelissä pientä metsätietä pitkin. Tie oli aika märkä, liukas ja mutainen eilisen sateen jäljiltä, mutta maisemat olivat täysin sen pienen vaivan arvoiset. Yllätimme pellolla hengailevan ison kurkiparven, mutta emme valitettavasti saaneet kuvaa näistä. Bongasimme myös ketunpoikasen ja monta heinäpaalia.

Heinäpaaleja
Ensikosketus Paldiskiin ei ollut kovinkaan miellyttävä - iso satama, ankeita rakennuksia, kova tuuli ja (päivän ensimmäinen) vesikuuro. Maisema ja keli muuttui heti päästyämme Paldiskin pohjoispuolella olevalle niemenkärjelle. Aurinko alkoi paistaa, tuulimyllyt humisivat ja maisemat oli "aika" upeita.



Tuulimyllyjä
Jyrkänne

Se niemenkärjessä ollut majakka oli ihan perusmajakka ja vaikka sen olis pitänyt olla auki, niin se ei ollut.  Maisemien ihailu keskeytyi sadekuuron takia ja jäimme pitelemään sadetta jonkun rakennuksen oviaukkoon.

Se majakka


Sade lakkasi ja aurinko tuli esiin. Jatkoimme matkaa ja ajelimme metäspolkuja pitkin takaisin Paldiskiin. Matkanvarrella pääsimme hieman lähemmäksi tuulimyllyjä ja bongasimme myös vanhan kartanon rauniot.

Rauniot oli yksityisalueella, joten lähemmäksi emme päässeet
Paldiskiin päästyämme suuntasimme Tavern Peetri Toll ravintolaan. Se ruoka oli ihan sika hyvää - ja mä söin siis jotain valkosipuli sianlapaa (tai jotain sinnepäin). Paikan pitäjät olivat erittäin mukavia ja toivat ruokapöytään useita paksuja valokuva-albumeja. Albumeissa oli vanhoja kuvia Paldiskista. Saimme myös kaupungin kartan. Kartta tosin olis ollut hyvä olla jo vähän aikaisemmin.... Totesimme heti, että matkalla majakalle oli jäänyt vähän asioita näkemättä. Ravintolan yläkerrassa oli myös valokuvanäyttely ja kävimme katsastamassa sen, koska ulkona satoi. Kuvien katselu oli mielenkiintoista, varsinkin kun ravintolanpitäjä selitti kuviin liittyvää paikan historiaa. Paldiskilla on todella värikäs historia. Siellä on ollut  keskitysleiri, merikoulu, ydisukellusveneitä,ja jopa ihan oma harjoitusreaktori ydinsukellusveneiden miehistölle. Näistä tosin ei ole enää jälkeäkään - kaikki on purettu. Paldiski on myös ollut merkittävä satama ja iso satamahan siellä vieläkin on. Moni taiteilija on myös asunut Paldiskissa.

Sade lakkasi ja lähdimme polkemana toisen kierroksen sinne majakalla. Koukkasimme jonkin vanhan linnoituksen kautta. Linnoitus ei ollut muuta kuin vihreitä kumpuja ja sikana itikoita. Eli ei kovinkaan viihtyisä paikka.

Jatkoimme matkaa niemenkärkeen tai oikeastaan eräälle jyrkänteelle. Emme taaskaan valinneet sitä kuivinta reitti = koko metsäpolun levyisiä syviä lätäköitä. Jalat oli lopulta ihan litimärät, joten jätimme kengät kuivumaan pyörän tarakalle.... Portaat oli hieman haasteelliset paljain jaloin.

Portaikko rannalle
Ranta oli ihan kivan näköinen, mutta ei siis mikä uimaranta... vaan isoa kiveä. Fiilistä hieman laski lähestyvä vesisade. Sateet tuli kaikki lännestä ja tuolta näki erittäin hyvin lähestyvät saderintamat.

Rantsu
Rannan ihailu päättyi taas vesisateeseen ja lähdimme polkemaan vauhdilla takaisin kohti Paldiskia. Paldiskissa kävimme vielä iltapäiväteellä ja yritimme hieman kuivatella ja lämmitellä. Totesimme, että Paldiskissa ei hirveästi ole enää mitään nähtävää ja päätimme lähteä kotia kohti- tai siis kartanoa kohti.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä kuvailemaan matkan varrella ollelle tasangolle. Tässä vaiheessa alkoi hieman huolestuttaa juuri menosuunnassamme näkyvä salamointi.

Kohta sataa
Ilmeisesti onnistuimme kuitenkin välttämään ukkoskuurot ja kartanolle pääsimme taas juuri ensimmäisten vesipisaroiden putoillessa. Mutta eipä se olis haitannut, vaikka oltais kastuttu vähän lisää.

Ilta vietettin taas hyvästä ruuasta nauttien. Padisen kartanon ravintolassa on muuten aivan ihania teekuppeja!!! Paikallisen keraamikon tekemiä ja näitä olis saanut ostaa ihan kotiinkin.

Teekupit
Illallisen jälkeen kävin tietty vielä nuuhkimassa ruusuja pihalla.


Kelistä huolimatta, Paldiski taisi olla tämän reissun kohokohta. Kilometrejä kertyi päivän aikana noin 65.

Kommentit

Suositut tekstit

Ummikot Aasiassa 2016 - Taiwan ja ruoka

Taiwanissa ruoka oli aina todella hyvää ja useimmiten myös halpaa. Tämän lisäksi se ruoka sopi mun vatsalle todella hyvin. Sytojen jälkeen vatsa on välillä esittänyt omia protestejaan turpoamalla, mutta tällä reissulla ei ollut mitään muita ongelmia kuin se yksi ilta Kaoshiungissa. Avokkikin sanoi että vatsa on ollut yllättävän hyvässä kunnossa. Ruoka ei ollut tulista, tai ainkaan liian tulista meille kummallekkaan... vaikka mausteita siinä toki oli.  Ruuan tilaaminen tuotti harvemmin ongelmia. Usein ruokalistoissa oli englannin kieliset käännökset, joskaan ne niissäkin oli käytetty varmaankin google-translatea. Vaihtoehtoisesti ruokapaikat saattovat erikoistua vain yhteen asiaan esim. Beef-noodlesiin (nautaa ja nuudeleita) ja silloin sen paikan nimi oli myös Beef-noodle. Beef-noodels Taiwanissa tuli testattua myös monta uutta ruoka-ainesta. En esimerkiksi ikinä aikaisemmin ole syönyt kokonaista friteerattua rapua (hampurilaisen välissä). Ei se mikää makuelämys ollut, mutta

Ummikot Aasiassa 2016 - Junalla Hualienista Taipeihin

Junaliput kannattaa Taiwanissa ostaa mahdollisimman aikaisin. Tämän opimme, kun Hualienissa ostimme lippuja Taipeihin. Lähtö oli lauantaina ja olimme ostamassa lippuja pari päivää aikaisemmin. Hualienin ja Taipein välillä on useita junavuoroja päivässä, joten emme arvaanneetkaan että kaikki paitsi yksi junavuoro oli täyteen buukattu. Tästä junasta saimme junan kaksi viimeistä vapaata paikkaa. Junalippu Junamatka Hualienista Taipeihin kesti muutaman tunnin. Avokki ja minä istuimme eri vaunuissa. Ihailin myös alkumatkasta rannikon vehreyttä ja marmoriseinämiä. Minä istuin jonkun turistioppaan vierellä koko matkan ja juttelimme siinä kaikenlaista.  Matka kului rattoisastati siinä jutustellessa ja taisin torkahdellakin.

Ummikot Aasiassa 2016 - Liuqiun saari (Taiwan)

Aamu alkoi aika ankeasti. Aamupalalla söin lähinnä paahtoleipää, kun mikää muu ei maistunut. Lepäilin vielä aamupalan jälkeen pari tuntia ja sitten aloin taas olla elävien kirjoissa. Sillä aikaa avokki oli suunnitellut helpoimman mahdollisen siirtymisen Liuqiun saarelle menevälle lautalle Dong gangin satamasta. Hotellin respa siis tilasin meille taksin, jonka maksoimme hotellilla. 45 minuutin matka maksoi n. 30€. Dong gangin lauttasatamaan päästyämme tarkoituksena oli ostaa liput. Passi olis kuulemma pitänyt olla mukana, mutta onneksi lompakosta löytynyt ajokortti kelpasi myös. Meidän ajoitus oli aika kohdillaan, koska lautta lähti melkein heti matkaan. Lauttamatka kesti n. 25 minuuttia. Heti satamassa vuokrausfirmojen edustajat piirittivät meidät. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, etteivät he puhuneet englantia ja me emme vieläkään puhuneet sanaakaan kiina. Tarkoituksena oli vuokrata polkypyörä, mutta saimme allemme 500 Taiwanin dollarilla (~15 €) kaksi sähköpyörää. Koska ki

Ummikot Aasiassa - Hong Kongin nähtävyydet osa 2

Paluumatkalla kävimme sitten katsomassa The Peakin (elikä vapaasti suomennettuna Huippu) on Hong Kongin ykkösnähtävyys. Se on siis korkea kukkula, jonne pääsee vinolla "ratikalla" ja se ratikka oli välillä yllättävän vinossa. Tämä ratikkasysteemi oli aika huonosti järjestelty tai siis sinne on ihan järkyttävän pitkät jonot. Jos haluaa mennä huipulle vain katsomaan maisemia, niin paikallisella julkisenliikenteenlipun arvolla (Octopus-card) pääsee jonon ohi. Emme siis tienneet tätä ja jonotimme tovin... Paikka on ihan näkemisen arvoinen ja ainakaan aamulla siellä ei ollut ihan hirveästi ruuhkaa. Kuva kaupungin puolelle Kukkula toimi selkeästi tilanjakajana. Toisella puolella oli kaupunkin pilvenpiirtäjineen ja toisella puolella vain metsää. Tuolla olisi kuulemma ollut myös paljon patikkareittejä, mutta meillä ei ollut aikaa siihen.  Ensi kerralla sitten. Se kukkulan toinen puoli Toinen jännä nähtävyys oli Kowloonin rannasta näkyvä valoshow. Meidän kamer

Ummikot Aasiassa 2016 - Maokongin teeviljelmät

Viimeinen päivä Taiwanissa käytettiin Maokongin teekukkuloille. Kukkuloille pääsi kätevästi gondolilla. Tämä oli ehdottomasti pisin gondoliajelu, jolla olen ikinä ollut.    Matkalla oli kolme välipysäkkiä ja tietenkin se päätepysäkki. Näkymät oli tietenkin mahtavat ja erittäin vehreät Vehreyttä sai myös ihailla suoraan alaspäin, koska gondoleissa oli läpinäkyvä lattia. Huipulla sitten ihmeteltiin tovi että mitä tehtäis. Päätettiin vuokrata päheät sähköpyörät. Mä otin pinkin. Huristeltiin edestakaisin alueella ja käytiin myös pienellä kävelyllä jonnekin huipulle. Ei sielä mitään nähnyt kuin vihreän seinämän... koska sitä kasvillisuutta oli niin paljon. Teeterasseja oli siellä täällä tietenkin. Käytiin myös tietenkin teehuoneessa. Juotiin tietenkin teetä, mutt myös hedelmä jäähilejuomia. Mä join tietenkin mangoa ja avokki otti jotain vihreää. Sähköpyörillä sai tehokkaasti ihalitua maisemia, mutta maasto oli aikaisempia kohteitamme ehkä h