Ihan hirmuisesti ei ole viime aikoina mitään ihmeellisempää tapahtunut. Elämä on niiiiiin paljon tylsempää ilman Onnia!!! Tosin nyt on jäänyt aikaa tehdä kaikenlaista ja pahin sivuvaikutus tässä koirattomuudessa on ollut jumittaminen töihin.
Mulla ja avokilla oli eilen (torstaina) vuosipäivä ja olis ollut kiva viettää laatuaikaa yhdessä... MUTTA mä VÄHÄN jumamahdin töihin ja olin kotona joskus seiskan jälkeen! Mulla ei edes ollut mitään super tärkeätä - piti vain selvittää yks pikku juttu ja sen olis voinut jättää perjantaihinkin. Neljältä mä olin, omien sanojeni mukaan, lähdössä kotiin "ihan kohta". Ajantaju vain hieman katos ja mä vähän unohdin... Tällaisella suorituksella saa varmaan "vuoden tyttöystävä"-palkinnon. Eikö?! Onneksi avokki ottaa mun edesottamukset nykyään ihan huumorilla. (On mulla niitä hyviäkin puolia - mä tuon kotiin (hyvin speksattuina) "heräte"-ostoksina robotti-imureita ja läppäreitä yhteiseen käyttöön.)
Mitäs muuta? Valitettavasti pyöräilykausi vetelee viimeisiään ja mä ostin tiistaina syyskauden ensimmäisen kausilipun bussiin. Mun piti nyt lopulta taipua ja lopettaa pyöräilykausi - pistelevä vaaksuora jäätävä tihku ei ollut ihan mun juttu. Aikaisemmin bussiin siirtyminen on mennyt ongelmitta, mutta sytojen jälkeen mulla on ollut matkapahoinvointia bussissa. Nyt se ei ehkä enää ole niin paha. Mutta kesällä mulle tuli bussissa niin paha olo, että vietin kotiintulon jälkeen tunnin sohvalla/sängyssä. Välillä jouduin jopa jättämään reissun kesken ja kävellä loppumatkan kotiin. Saihan siinä ainakin tupla-annoksen raitista ilmaa - eka kävellään kotiin ja sitten Onnin kanssa lenkille. Tämän takia olen tähän asti lähes poikkeuksetta mennyt töihin pyörällä.
Opiskelut mulla on loppusuoralla ja ammattipätevyys olis vihdoinkin tarkoitus saada ens vuoden puolella. Viime vuoden hidastusten takia, väikkäriä en ehdi saada valmiiks ens vuoden aikana.
Mulla ja avokilla oli eilen (torstaina) vuosipäivä ja olis ollut kiva viettää laatuaikaa yhdessä... MUTTA mä VÄHÄN jumamahdin töihin ja olin kotona joskus seiskan jälkeen! Mulla ei edes ollut mitään super tärkeätä - piti vain selvittää yks pikku juttu ja sen olis voinut jättää perjantaihinkin. Neljältä mä olin, omien sanojeni mukaan, lähdössä kotiin "ihan kohta". Ajantaju vain hieman katos ja mä vähän unohdin... Tällaisella suorituksella saa varmaan "vuoden tyttöystävä"-palkinnon. Eikö?! Onneksi avokki ottaa mun edesottamukset nykyään ihan huumorilla. (On mulla niitä hyviäkin puolia - mä tuon kotiin (hyvin speksattuina) "heräte"-ostoksina robotti-imureita ja läppäreitä yhteiseen käyttöön.)
Mitäs muuta? Valitettavasti pyöräilykausi vetelee viimeisiään ja mä ostin tiistaina syyskauden ensimmäisen kausilipun bussiin. Mun piti nyt lopulta taipua ja lopettaa pyöräilykausi - pistelevä vaaksuora jäätävä tihku ei ollut ihan mun juttu. Aikaisemmin bussiin siirtyminen on mennyt ongelmitta, mutta sytojen jälkeen mulla on ollut matkapahoinvointia bussissa. Nyt se ei ehkä enää ole niin paha. Mutta kesällä mulle tuli bussissa niin paha olo, että vietin kotiintulon jälkeen tunnin sohvalla/sängyssä. Välillä jouduin jopa jättämään reissun kesken ja kävellä loppumatkan kotiin. Saihan siinä ainakin tupla-annoksen raitista ilmaa - eka kävellään kotiin ja sitten Onnin kanssa lenkille. Tämän takia olen tähän asti lähes poikkeuksetta mennyt töihin pyörällä.
Opiskelut mulla on loppusuoralla ja ammattipätevyys olis vihdoinkin tarkoitus saada ens vuoden puolella. Viime vuoden hidastusten takia, väikkäriä en ehdi saada valmiiks ens vuoden aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti