Me vähän repäistiin viime viikonloppuna ja vietettiin pienimuotoinen "talvirieha". Lauantaina mä vedin luistimet jalkaa ekaa kertaa noin viiteentoista vuoteen Myyrmäen jäähallin yleisöluistelussa. En ole ikinä luistellut jäähallissa ja se tasainen jää oli aika eksottiinen kokemus. Järven jäällä ja ulkojäillä on tullut luisteltua paljonkin... ja siellä se jää on nyt mitä se on.
Hieman jännitti, mitä luistelusta tulee pitkän tauon jälkeen tai tuleeko mitään. Avokin kanssa arvailtiin, että ollaanko heti jäällä rähmällään vaiko vasta muutaman metrin jälkeen. Pienen alkukankeuden jälkeen luistelu suju ihan hyvin ja puolen tunnin jälkeen tuntuma oli jo ihan hyvä - eikä kaaduttu kertaakaan!!! Meidän meno näytti ilmeisesti niin hyvältä, että joku isä pyysi meitä opettaa sen lasta jarruttamaan luistimilla. Kyllä me yritettiin opettaa sitä lasta, mutta lopputuloksella ei voi kehua.
Ostin mun nykyiset luistimet yli 15 vuotta sitten ja niitä on käytetty ehkä pari talvea. Eli ne on vielä aika uudenkarheat, mutta ne on teroitettu kuitenkin jo pari kertaa.
Pari tuntia suksilla meni todella nopeasti ja mennään varmaan uudestaanki. Ne vuokramonot oli ihan mielettömän mukavat ja siis niillä suksillä pysty oikeasti hiihtää! Hiihtäminen ei ainakaan vielä ollut mun juttu, mutta siis ajateltiin kokeilla sitä vielä pari kertaa. Eihkän sitä koskaan tiedä josko siihen vain hurahtais.
Maanantaina totesin, että se käsi mihin sytostaatit tiputettiin vuos sitten, ei todellaakaan tykännyt hiihdosta. Se käsi vihlo aika julmetusti maanantaina ja tiistaina. Ehkä se oli vain treenin puutetta?
Hieman jännitti, mitä luistelusta tulee pitkän tauon jälkeen tai tuleeko mitään. Avokin kanssa arvailtiin, että ollaanko heti jäällä rähmällään vaiko vasta muutaman metrin jälkeen. Pienen alkukankeuden jälkeen luistelu suju ihan hyvin ja puolen tunnin jälkeen tuntuma oli jo ihan hyvä - eikä kaaduttu kertaakaan!!! Meidän meno näytti ilmeisesti niin hyvältä, että joku isä pyysi meitä opettaa sen lasta jarruttamaan luistimilla. Kyllä me yritettiin opettaa sitä lasta, mutta lopputuloksella ei voi kehua.
 |
| Onko nauhat riittävän kireällä |
 |
| Jäällä |
Tunti jäällä meni nopeasti ja mennään varmasti toistekkin!!! Luistelusta sais ehkä vähän enemmän irti, jos vois pelata jotain tai sitten luistella jossain järven jäällä. Ehdin jo ehdotta avokille retkiluistelua ja se ei nyt ainakaan heti tyrmännyt tätä ideaa.
Sunnuntaina aurinko paistoin melkein pilvettömältä taivaalta. Todettiin, että tämä on varmaan ainoa hiihdolle sopiva päivä tänä talvena. Pakattiin itsemme autoon ja suunnattiin nokka kohti Oittaata. Oittaalla parkkipaikka oli jo melkein täynnä klo 11 ja siellä oli ihan pipona jengii. Oletettiin suksivuokraamossa olevan ihan mielettömät jonot. Eipä ollut... Suksivuokraamossa oli vain yksi perhe, joten saimme vuokrattua sukset nopeasti.
Suksien jalkaanlaitto oli hieman haasteellista, koska avokki ja minä ollaan viimeksi hiihdetty jollain ihan liian lyhyillä retrosuksilla ja -monoilla kultaisella 90-luvulla. Saatiin lopulta sukset jalkaan ja sauvat käteen. Sen sauvan käsilenkinkin pujottaminen käteen vaati myös omat pähkäilyt.
Aloitettiin varoivaisesti "lastenradalta", joka oli sellainen pieni ympyrä siinä pihassa. Mä pääsin ehkä vähän nopeammin vauhtiin kuin avokki, mutta sitten mun "urheilulaseista" tipahti toinen linssi?! Onneksi mulla oli järkyttävän rumat peililasilliset pinkit "varalasit" autossa. Sillä aikaa kun kävin hakemassa uudet lasit autosta, niin avokki oli päässyt edes jotenkin hiihtoa muistuttavaan etenemistapaan. Ajateltiin sen riittävän harjoitteluksi ja sunnattiin kohti oikeita latuja...
Siellä oikeilla laduilla oli kohtalaisen isoja mäkiä. Avokin mäkiennousutekniikassa ja sanavarastossa (=kiroilua) oli hieman hiomisen varaa. Alamäkiä ei kaaduttu, mutta aika huojuvaa avokin laskut oli... Hiihdettiin se 3 km metsälenkki kuitenkin aika nopeasti ja sitten vedettiin sellainen lyhyempi peltolenkki viisi kertaa. Näin jälkeenpäin ajatellen, olis kannattanut mennä pari kertaa se peltolenkki, ennen kuin suunnatiin sinne metsäladulle. Avokki olis todennäköisesti kiroillut paljon vähemmän niissä ylämäissä, jos se olis pääsy treenaa niissä peltolenkin loivemmissa mäissä eka.
 |
| Ihan liian kirkas auringonpaiste. |
Maanantaina totesin, että se käsi mihin sytostaatit tiputettiin vuos sitten, ei todellaakaan tykännyt hiihdosta. Se käsi vihlo aika julmetusti maanantaina ja tiistaina. Ehkä se oli vain treenin puutetta?
Kommentit
Lähetä kommentti