Siirry pääsisältöön

Karvanlähtöä ja seuraavaa kohtausta odotellessa

Onnin turkki on alkanut pysyä todella hyvin kiinni B-vitamiini pillereiden ansiosta, ehkä jopa vähän liiankin hyvin. Onnilta on jo ihan pennusta asti irronnut karvaa ihan hirmuisesti, niin oletin sen olevan Onnin karkealle turkin laadulle normaali tila. Olis ehkä pitänyt kysenalaistaa Onnin turkinlähtötahti jo aikaisemmin... Stupid me!

Onnin päästä alkaa karva irtoilee jo ihan kivasti, mutta ei se karva ihan kypsää nyppimiselle oo. Tosin en mä tiedä kuinka paljon nypittävää tuossa koirassa tänäkään vuonna on. Karva on lyhyttä ja kylkien nyppiminen on aina ollut todella tuskastuttavaa (ja turhaa).

Tosin ei me tässä odotella vain Onnin karvanlähtöä, multakin varmaan tipahtelee hiukset tällä viikolla alkaneiden sytostaattien ansiosta... Mä veikkaan, että mun karvanlähtöaika koittaa ennen Onnin nyppimisurakkaa. Mä kyllä leikkasin hiukset poikatukaksi jo pari viikkoa sitten... eli Onnin karvoja pidempiä hiustuppoja ei pitäis ainakaan irrota.

Alkuviikosta iloitsin kun Onni ei ollut  sanut kohtauksia 1½ viikkoon. Tosin ilo oli ennenaikaista. Torstaina sitten lähti tilanne lapasesta ja tuloksena kolmea kohtausta. Perjantaina se sit sinkoili/hepuloi kahden tunnin välein pitkin kämppää elämänsä kunnossa ja mun olis oikeasti pitänyt saada levätä tällä viikolla. Perjantai-ilta päätty sitten yhteen kohtaukseen lisää ja nukuin pe-la yön sohvalla Onni kainalossa..

Mietimme päämme puhki mikä torstain kohtausryppään laukaisi... Syy löytyi lopulta keittiönmattoon uppoutuneena pillerinä lauantai-iltana. Meidän keisari oli ilmeisesti torstaiaamuna sylkässyt läkkeet pihalle ja minä selkeesti sytostaattiväsymyksessä en ole ollut ihan skarpeimillani.

Maanantaina katellaan lääkärissä voiko Onnin epilepsialle tehdä enää mitään...

Tarvitsisko meidän keisari vielä muutaman tyynyn lisää?

Kommentit

  1. Lycka till med behandlingarna!! Och håret, det kommer att växa tillbaka!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Ummikot Aasiassa 2016 - Maokongin teeviljelmät

Viimeinen päivä Taiwanissa käytettiin Maokongin teekukkuloille. Kukkuloille pääsi kätevästi gondolilla. Tämä oli ehdottomasti pisin gondoliajelu, jolla olen ikinä ollut.    Matkalla oli kolme välipysäkkiä ja tietenkin se päätepysäkki. Näkymät oli tietenkin mahtavat ja erittäin vehreät Vehreyttä sai myös ihailla suoraan alaspäin, koska gondoleissa oli läpinäkyvä lattia. Huipulla sitten ihmeteltiin tovi että mitä tehtäis. Päätettiin vuokrata päheät sähköpyörät. Mä otin pinkin. Huristeltiin edestakaisin alueella ja käytiin myös pienellä kävelyllä jonnekin huipulle. Ei sielä mitään nähnyt kuin vihreän seinämän... koska sitä kasvillisuutta oli niin paljon. Teeterasseja oli siellä täällä tietenkin. Käytiin myös tietenkin teehuoneessa. Juotiin tietenkin teetä, mutt myös hedelmä jäähilejuomia. Mä join tietenkin mangoa ja avokki otti jotain vihreää. Sähköpyörillä sai tehokkaasti ihalitua maisemia, mutta maasto oli aikaisempia kohteitamme ehkä h

Saarihyppelyä Kreikassa - Megalo Livadin hylätty rautakaivos (Serifos)

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi Poseidonin autovuokraamosta. Saimme allemme pikku-Peugeotin 90€:lla kahdeksi vuorokaudeksi. Saarella ajaminen oli aika jännää, koska teiden kunto vaihteli todella paljon ja kapeat tiet kiemurtelivat kaiteettomia jyrkänteen reunoja pitkin. Alanyassa, Sisiliassa, Kefaloniassa ja Sloveniassa oli aika eksoottisia teitä välillä, mutta siis Serfios on ihan omaa luokkaansa tässä asiassa. Ja sitten taas asiaan... Serifoksen saari on täynnä hylättyjä kaivoksia. Kaivoksen tunneleihin pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa, mutta meille riitti "seikkailu" ihan tunneleiden ulkopuolellakin. Megalo Livadin kaivos alue ei ole iso, mutta omalla tavallaan jännä. Siellä oli rapistuneita rakennuksia, kärryjä sekä kiskoja ja vahvana kontrastina on sitten upea turkoosi meri. Megalo Livadin hylätty kaivos Maasto oli välillä vähän haasteellista ja mun flip-flopit ei ollu se paras jalkine tänne. Lenkkareilla olis saanut vähän paremmin pitoa ja suoj

Luoteis-Viro pyörällä - Päiväretki Paldiskiin (päivä 6)

Koska tarkoituksena oli yöpyä vielä toinenkin yö Padisessa, niin edessä oli päiväretki jonnekin. Suunnitelmia emme asian suhteen tosin olleet tehneet. Aamulla katselimme keliä ja karttaa - päätimme sunnata parinkymmenen kilometrin päähän Paldiskiin. Siellä olis tiedossa ainakin joku majakka ja niemenkärki. Lähdimme polkemaan kohti Paldiskia aurinkoisessa kelissä pientä metsätietä pitkin. Tie oli aika märkä, liukas ja mutainen eilisen sateen jäljiltä, mutta maisemat olivat täysin sen pienen vaivan arvoiset. Yllätimme pellolla hengailevan ison kurkiparven, mutta emme valitettavasti saaneet kuvaa näistä. Bongasimme myös ketunpoikasen ja monta heinäpaalia. Heinäpaaleja Ensikosketus Paldiskiin ei ollut kovinkaan miellyttävä - iso satama, ankeita rakennuksia, kova tuuli ja (päivän ensimmäinen) vesikuuro. Maisema ja keli muuttui heti päästyämme Paldiskin pohjoispuolella olevalle niemenkärjelle. Aurinko alkoi paistaa, tuulimyllyt humisivat ja maisemat oli "aika" upeita.

Ummikot Aasiassa 2016 - Junalla Kaoshiungista Hualieniin junalla

Taiwanissa liikuttiin pidemmät matkat junalla. Totesimme aika pian että junaliput kannattaa ostaa ajoissa, etenkin jos matkustaa viikonloppuna. Me emme kertaakaan päässeet sillä kaukojunalla, jolla olimme suunnitelleet menevämme... koska se juna oli täynnä. Saarella kulkee myös pikajunia/pendoliinoja, mutta me emme käyttäneet niitä kertaakaan. Aseman maalauksia Kaoshiungissa Junat ovat muuten todella kätevä tapa liikkua, ja junat olivat todella söpösti sisustettuja. Lippujen hinnatkin oli Suomeen verrattuna huokeita. Mikis oviaukon pitäisi olla neliskulmainen? Junamatka Kaoshiungista Hualieniin  kesti n. kuusi tuntia, mutta se  ei meitä haitannut, koska ne maisemat oli aivan upeat ja samalla sai lepuuttaa jalkojaan. Päivä oli myös sateinen, joten sisällä oli ihan kiva olla Junan ikkunasta

Ummikot Aasiassa 2016 - Liuqiun saari (Taiwan)

Aamu alkoi aika ankeasti. Aamupalalla söin lähinnä paahtoleipää, kun mikää muu ei maistunut. Lepäilin vielä aamupalan jälkeen pari tuntia ja sitten aloin taas olla elävien kirjoissa. Sillä aikaa avokki oli suunnitellut helpoimman mahdollisen siirtymisen Liuqiun saarelle menevälle lautalle Dong gangin satamasta. Hotellin respa siis tilasin meille taksin, jonka maksoimme hotellilla. 45 minuutin matka maksoi n. 30€. Dong gangin lauttasatamaan päästyämme tarkoituksena oli ostaa liput. Passi olis kuulemma pitänyt olla mukana, mutta onneksi lompakosta löytynyt ajokortti kelpasi myös. Meidän ajoitus oli aika kohdillaan, koska lautta lähti melkein heti matkaan. Lauttamatka kesti n. 25 minuuttia. Heti satamassa vuokrausfirmojen edustajat piirittivät meidät. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, etteivät he puhuneet englantia ja me emme vieläkään puhuneet sanaakaan kiina. Tarkoituksena oli vuokrata polkypyörä, mutta saimme allemme 500 Taiwanin dollarilla (~15 €) kaksi sähköpyörää. Koska ki