Siirry pääsisältöön

Slovenia - Päivä 2 (Bohinj, Vintgar gorge ja Kropar)

Meillä on ihan eläkeläisten vuorokausirytmi ja näin ollen olimme jo aamupalalla klo 7 aamulla. Majatalon isäntä oli hieman ihmeissään, kun pölähdimme ruokasaliin niin aikaisin. Ennen ysiä olimme jo Bohinjissa kävelemässä vesiputoukselle. Aamu oli viileä ja tyyni. Bohinji järven yllä oli järven yllä söpöt pienet pilvet. Tässä vaiheessa aloin todella ymmärtää kuinka upea maa Slovenia on!
Maisemat järvelle rannalla olevan kylän suunnalta.
 Vesiputous on kansallispuistossa, pysäköinti maksoi 3€ (per auto) ja sisäänpääsy 2,50€ (per nassu).Vesiputoukselle kävelee noin 15 minuutissa (ylämäkeä). Se vesiputous oli ihan kivan näköinen ja ne maisemat oli myös upeat.
Vesiputous
Maisemat vesiputoukselta
Tämän jälkeen oli tullut mukava hiki pintaan ja pysähdyimme Bohinji järven rannalle uimaan. Harvoin saa uida näin upeissa maisemissa ja makeassa vedessä. Järvi oli täynnä kaloja. Ne pienimmät tulivat  maistelemaan mun herkullisia jalkoja.
Uimassa Bohinji järvellä
Ilmainen pedikyyri
Tämän jälkeen suuntasimme Bledin lähellä olevaan Vintgar gorge boardwalkille. Vintgar gorge on rotko, jonka reunalle on jo 1800-luvun loppupuolella rakennettu puinen kävelytie. Rotkossa ilma oli viileää ja sopivasti varjoa, niinpä kuuma päivä ei haitannut lainkaan.
Vintgar gorge

Vintgar gorge- suurin vesiputous
Tässä vaiheessa oli jo kova nälkä ja mä aloin kiukuttelee (tuttuun tapaan). Nälkään auttoi tällä kertaa älyttömän hyvät "mättö-kebabit" jostain pikaruoka paikasta Bledin lähellä. Söimme niin nopeasti, että emme ehtineet ja tajunneet ottaa edes kuvaa siitä. Tämän jälkeen oli pakko vähän levätä.

Päiväunien jälkeen teimme vielä pienen reissum Kropariin. Matka sinne oli vähintääkin mielenkiintoinen. GPS vei meidät umpikujaan! Avokki ajoi tällöin ensimmäistä kertaa vuokra-autollamme... ja vaihdoimme sitten kuskia ja mä sain sitten pakittaa sen pois sieltä. Päätimme sitten vain ajaa jonnekin, mutta löysimme kuitenkin kylttejä Kropariin. Sinne myös sitten lopulta päädyimme. Kropar on pieni kylä, joka oli aikoinaan rautaseppien tyyssija. Kylän läpi meni ihastuttava pieni joki, joka oli valjastettu avittamaan raudantaonnassa.
Kropar

Juokseva vesi omassa asunnossa - luksusta
Kroparissa reissun päätteeksi löysimme maauimalana, jossa pääsimme uimaan ilmaiseksi! Kassa ei halunnut otta maksua meiltä, koska paikka oli enää vain puoli tuntia auki. Oli ihanaa päästä uimaan kuuman päivän päätteeksi. GPS:n osoittama reitti kotiin oli melkein yhtä mielenkiintoinen kuin menomatka, se meni läpi pikku kylien ja mutkaisten teiden. Viimeiset kilometrit oli jotain epämääräistä hiekkatietä, jossa isoja veden syövyttämiä uria. Aloin jo epäilee, että tie päätyy umpikujaan. Pääsimme kyllä lopulta perille majataloomme.

Matkalla jonnekkin
Illalla kävimme Radovljican Lectar ravintolassa syömässä "ei-niin-hyvää-ruoka". Söimme jonkinlaisen makkara-annoksen... ja makkara ei oo mun lempiruokaa. Mutta pitihän sitä tietty kokeilla... Tämä ei siis todellakaan ollut pahaa, mutta ei läheskään yhtä hyvää kuin edellisen päivän ruoka.

Päivän ruoka

Kommentit

Suositut tekstit

Ummikot Aasiassa 2016 - Taiwan ja ruoka

Taiwanissa ruoka oli aina todella hyvää ja useimmiten myös halpaa. Tämän lisäksi se ruoka sopi mun vatsalle todella hyvin. Sytojen jälkeen vatsa on välillä esittänyt omia protestejaan turpoamalla, mutta tällä reissulla ei ollut mitään muita ongelmia kuin se yksi ilta Kaoshiungissa. Avokkikin sanoi että vatsa on ollut yllättävän hyvässä kunnossa. Ruoka ei ollut tulista, tai ainkaan liian tulista meille kummallekkaan... vaikka mausteita siinä toki oli.  Ruuan tilaaminen tuotti harvemmin ongelmia. Usein ruokalistoissa oli englannin kieliset käännökset, joskaan ne niissäkin oli käytetty varmaankin google-translatea. Vaihtoehtoisesti ruokapaikat saattovat erikoistua vain yhteen asiaan esim. Beef-noodlesiin (nautaa ja nuudeleita) ja silloin sen paikan nimi oli myös Beef-noodle. Beef-noodels Taiwanissa tuli testattua myös monta uutta ruoka-ainesta. En esimerkiksi ikinä aikaisemmin ole syönyt kokonaista friteerattua rapua (hampurilaisen välissä). Ei se mikää makuelämys ollut, mutta

Ummikot Aasiassa 2016 - Junalla Hualienista Taipeihin

Junaliput kannattaa Taiwanissa ostaa mahdollisimman aikaisin. Tämän opimme, kun Hualienissa ostimme lippuja Taipeihin. Lähtö oli lauantaina ja olimme ostamassa lippuja pari päivää aikaisemmin. Hualienin ja Taipein välillä on useita junavuoroja päivässä, joten emme arvaanneetkaan että kaikki paitsi yksi junavuoro oli täyteen buukattu. Tästä junasta saimme junan kaksi viimeistä vapaata paikkaa. Junalippu Junamatka Hualienista Taipeihin kesti muutaman tunnin. Avokki ja minä istuimme eri vaunuissa. Ihailin myös alkumatkasta rannikon vehreyttä ja marmoriseinämiä. Minä istuin jonkun turistioppaan vierellä koko matkan ja juttelimme siinä kaikenlaista.  Matka kului rattoisastati siinä jutustellessa ja taisin torkahdellakin.

Ummikot Aasiassa 2016 - Liuqiun saari (Taiwan)

Aamu alkoi aika ankeasti. Aamupalalla söin lähinnä paahtoleipää, kun mikää muu ei maistunut. Lepäilin vielä aamupalan jälkeen pari tuntia ja sitten aloin taas olla elävien kirjoissa. Sillä aikaa avokki oli suunnitellut helpoimman mahdollisen siirtymisen Liuqiun saarelle menevälle lautalle Dong gangin satamasta. Hotellin respa siis tilasin meille taksin, jonka maksoimme hotellilla. 45 minuutin matka maksoi n. 30€. Dong gangin lauttasatamaan päästyämme tarkoituksena oli ostaa liput. Passi olis kuulemma pitänyt olla mukana, mutta onneksi lompakosta löytynyt ajokortti kelpasi myös. Meidän ajoitus oli aika kohdillaan, koska lautta lähti melkein heti matkaan. Lauttamatka kesti n. 25 minuuttia. Heti satamassa vuokrausfirmojen edustajat piirittivät meidät. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, etteivät he puhuneet englantia ja me emme vieläkään puhuneet sanaakaan kiina. Tarkoituksena oli vuokrata polkypyörä, mutta saimme allemme 500 Taiwanin dollarilla (~15 €) kaksi sähköpyörää. Koska ki

Ummikot Aasiassa - Hong Kongin nähtävyydet osa 2

Paluumatkalla kävimme sitten katsomassa The Peakin (elikä vapaasti suomennettuna Huippu) on Hong Kongin ykkösnähtävyys. Se on siis korkea kukkula, jonne pääsee vinolla "ratikalla" ja se ratikka oli välillä yllättävän vinossa. Tämä ratikkasysteemi oli aika huonosti järjestelty tai siis sinne on ihan järkyttävän pitkät jonot. Jos haluaa mennä huipulle vain katsomaan maisemia, niin paikallisella julkisenliikenteenlipun arvolla (Octopus-card) pääsee jonon ohi. Emme siis tienneet tätä ja jonotimme tovin... Paikka on ihan näkemisen arvoinen ja ainakaan aamulla siellä ei ollut ihan hirveästi ruuhkaa. Kuva kaupungin puolelle Kukkula toimi selkeästi tilanjakajana. Toisella puolella oli kaupunkin pilvenpiirtäjineen ja toisella puolella vain metsää. Tuolla olisi kuulemma ollut myös paljon patikkareittejä, mutta meillä ei ollut aikaa siihen.  Ensi kerralla sitten. Se kukkulan toinen puoli Toinen jännä nähtävyys oli Kowloonin rannasta näkyvä valoshow. Meidän kamer

Ummikot Aasiassa 2016 - Maokongin teeviljelmät

Viimeinen päivä Taiwanissa käytettiin Maokongin teekukkuloille. Kukkuloille pääsi kätevästi gondolilla. Tämä oli ehdottomasti pisin gondoliajelu, jolla olen ikinä ollut.    Matkalla oli kolme välipysäkkiä ja tietenkin se päätepysäkki. Näkymät oli tietenkin mahtavat ja erittäin vehreät Vehreyttä sai myös ihailla suoraan alaspäin, koska gondoleissa oli läpinäkyvä lattia. Huipulla sitten ihmeteltiin tovi että mitä tehtäis. Päätettiin vuokrata päheät sähköpyörät. Mä otin pinkin. Huristeltiin edestakaisin alueella ja käytiin myös pienellä kävelyllä jonnekin huipulle. Ei sielä mitään nähnyt kuin vihreän seinämän... koska sitä kasvillisuutta oli niin paljon. Teeterasseja oli siellä täällä tietenkin. Käytiin myös tietenkin teehuoneessa. Juotiin tietenkin teetä, mutt myös hedelmä jäähilejuomia. Mä join tietenkin mangoa ja avokki otti jotain vihreää. Sähköpyörillä sai tehokkaasti ihalitua maisemia, mutta maasto oli aikaisempia kohteitamme ehkä h