Mulla oli visio opettaa Onni kantarellikoiraksi, niin että siitä koirasta olisi oikeasti jotain hyötyä.
Edellisellä koiralla tämä sienikoiratouhu kaatui siihen, että se koira oli todella perso mustikoille. Ja sienikausi ja mustikkakausi menee päällekkäin... niinpä edellinen koira etsi vain niitä mustikoita itselleen.
Aloitimme treenauksen keltavahveroista, eli kantarelleista. Sitten kun tämä on hallussa niin sitten vuorossa on suppilovahverota ja mahdollisesti mustat torvisienet. (Tähän mun ruokasienitietous sitten loppui. Jos me näin pitkälle päästään, niin mun pitäis opiskella uusia sieniä).
Viime syksynä keräsin sellaisia b-luokan kanttarelleja Onnille (kantarellisilppua, hieman huonokuntoisia kantarelleja ja kantarellin kantoja). Treenaminen aloitettiin opettamalla Onnille että "kantarelli"-sanasta pitää hakea kanttarelli ja siitä saa palkkion. Onni oppi helposti etsimään kanttarellin sisällä. Ongelmana lähinnä oli että se söi ne... mutta nykyään se kai tajuaa että sitä ei pidä syödä, kunhan se ei käy liian kierroksilla. Siirryttiin keväällä pihalle ja Onnilta meni hetki tottumisessa uuteen ympäristöön. Nykyään Onni etsii sisällä ja meidän pienellä pihalla todella hyvin kaikki kanttarellit.
Vaikein askel oli viedä koko homma metsään, koska siellä on niin paljon ärsykkeitä. Ensimmäinen ongelma oli Onnin persous mustikoille ja kaikki se häseltäminen siellä metsässä. Treenasin ahkerasti, mutta aina kun sanoin "kantarelli", koira löytyi sieltä mustikkapensaasta. ARGH!!! Mustikkakauden mentyä ohi alkoi kantarelleja löytyä satunnaisesti... siis jos Onni ei oo liian innokkaalla tuulella ja ympärillä ei oo syömäkelpoisia mustikoita (tai vadelmia).
Ens talven tavoite on vahvistaa kantarellin etsintää ja tehdä siitä Onnille maailman paras juttu. Sitten meillä on jopa mahdollisuudet onnistua tässä. Ehkä koira jolla olis jonkinlainen metsästyvietti olis luontevampi kantarellin etsintään... Mutta mä tykkään haasteista ja ei Onni kuitenkaan ihan toivoton ole tässä hommassa.
Tavoite |
Aloitimme treenauksen keltavahveroista, eli kantarelleista. Sitten kun tämä on hallussa niin sitten vuorossa on suppilovahverota ja mahdollisesti mustat torvisienet. (Tähän mun ruokasienitietous sitten loppui. Jos me näin pitkälle päästään, niin mun pitäis opiskella uusia sieniä).
Viime syksynä keräsin sellaisia b-luokan kanttarelleja Onnille (kantarellisilppua, hieman huonokuntoisia kantarelleja ja kantarellin kantoja). Treenaminen aloitettiin opettamalla Onnille että "kantarelli"-sanasta pitää hakea kanttarelli ja siitä saa palkkion. Onni oppi helposti etsimään kanttarellin sisällä. Ongelmana lähinnä oli että se söi ne... mutta nykyään se kai tajuaa että sitä ei pidä syödä, kunhan se ei käy liian kierroksilla. Siirryttiin keväällä pihalle ja Onnilta meni hetki tottumisessa uuteen ympäristöön. Nykyään Onni etsii sisällä ja meidän pienellä pihalla todella hyvin kaikki kanttarellit.
Vaikein askel oli viedä koko homma metsään, koska siellä on niin paljon ärsykkeitä. Ensimmäinen ongelma oli Onnin persous mustikoille ja kaikki se häseltäminen siellä metsässä. Treenasin ahkerasti, mutta aina kun sanoin "kantarelli", koira löytyi sieltä mustikkapensaasta. ARGH!!! Mustikkakauden mentyä ohi alkoi kantarelleja löytyä satunnaisesti... siis jos Onni ei oo liian innokkaalla tuulella ja ympärillä ei oo syömäkelpoisia mustikoita (tai vadelmia).
Pojat keskittyy taas olennaiseen Repoveden kansallispuistossa, eli mustikoiden ahmimiseen. |
Kommentit
Lähetä kommentti