Taas kerran heräsimme ihan liian aikaisin. Olimme "tilanneet" aamupalan lo 8 ja jouduimme siis keksimään jotain tekemistä ennen sitä. Aamu oli pilvinen ja aika viileä, niin aamu-uinnin sijaan suunnistimme aamukävelylle. Ajattelin, että kävely saattais auttaa mun kipeisiin reisilihaksiin.
Viinitila on muutaman sadan metrin päässsä Italian rajasta ja itseasiassa tilalle autolla ajettaessa käydään Italian puolella. Kävelimme siis aamulla Italiaan jaa kuvailimme maisemia (=viiniköynnöksiä). Viinirypäleet olivat kypsiä ja sadonkorjuu tehtäisiin viikon sisällä.
|
Poimimista vaille valmiit. |
Aamupala oli loistava - pieniä makeita viinirypäleitä, leipää, juustoa ja kinkkua. Tämän lisäksi oli jotain erittäin vaalean väristä hyvän makuista mehua. En tiedä mitä se oli, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Tämän lisäksi olisi saanut vielä paistettua pekonia ja munia, mutta en ole kummankaan ystävä ja jätin nämä väliin.
Aamupalaa syödessämme pähkäiltiin, että mitään tänään tehtäisiin? Säätiedotuksissa oli luvattu sadetta ja ukkosta... pitkät kävelyretket olivat siis poissuljettuja. Majatalon isäntä antoi meille loistava idean lähteä tutkimaan Slovenia tippukiviluolia. Luolissa keli on aina sama! So true!
|
Pähkäilyä parvekkeella |
Matkalla Skocjanin luolille alkoi sataa vettä - kaatamalla. Ajelimme sitten etana vauhtia motarilla, kunnes sade hiipui. Vettä tuli niin paljon, että pyyhkijöistä huolimatta näkyvyys oli olematon.
Skocjan luolille päästyämme keli alkoi jo kirkastua. Ukkonen jyrisi, mutta ei satanut. Lipunmyyntipisteeltä oli pieni kävelymatka luolan sisäänmeno pisteelle, jonne pääsimme juuri ennen kuin alkoi taas vaihteeksia sataa kaatamalla.
Luolissa ei saanut otta kuvia ja siellä edettiin oppaan opastuksella 2,3 km reitti. Luola oli upea kokemus. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä ja ottaa mukaan kunnon kengät (liukas lattia) ja vaatteita (luolassa on vain 12 astetta lämmintä). Luola koostuu useammasta kammiosta, joissa erilaisia tippukiviä. Yhden kammion läpi menee valtava rotko ja voi aiheuttaa hieman epämukavan olon, jos ei pidä korkeista paikoista. Tippukivet olivat valtavia ja hienon näköisiä. Olen aiemmin käynyt ainakin Gotlannissa tippukiviluolassa ja tämä Slovenian oli kyllä huomattavasti mahtipontisempi. Reitin varrella oli katossa lepakkorykelmä ja lepakoita lenteli rykelmän lähellä kohtuullisen paljon. Kierros sai hieman lisämaustetta luolassa kaikuvasta ukkosen jyrinästä.
Luolasta tultiin ulos syvän rotkon laidalle. Luolan suu oli valtavan kokoinen. Täältä pääsi pois kahta vaihtoehtoista reittiä - joko hissillä (5 min) tai sitten kävellen ylämäkeä (30 min). Me valitsimme tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Maisemat oli upeat, mutta keli oli todella kostea ja raskas kävellä. Tosin täysin sen pienen hien arvoista. (Täällä oli todella hankala kuvata, koska koko ajan tuli kuvattua vastavaloon ja aina jotkin kohdat kuvasta meni pilalle.)
|
Luolan suu |
|
Kuva rotkon laidalta |
Skocjanista suunnistimme Italian rajalle kylään, jossa linna meren rannalla. Täällä oli lämmintä ja tuulista. En ihan tiedä mikä kylä tämä oli tai mikä linna. Ihan hienon näköinen se oli, mutta mulla oli ihan törkeä nälka ja kiukutti.
|
Italian puolella. |
Ainoa ratkaisu oli sitten mennä syömään. Emme jääneet kuitenkaan kyseiseen kylää syömään, vaan ajattelimme pysähtyä kotimatkalla ensimmäiseen vastaantulevaan paikkaan. No eka ongelma oli se että ravintoloista ei ilmoitettu ajoissa, vaan huomasimmene ne ohi ajaessamme. Pysähdyimme lopulta tien SS55 varrella olevaan da Milio ravintolaan. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, emmekä saaneet ruokalistaa... vaan ravintolan pitäjä kertoi meille menuun.Tuntui vähän siltä, että ravintolanpitäjä keksi meille ihan omat menut - tyyliin vois laittaa lautaselle vaikka vähän tätä ja sitten tota ja sitten vielä jotain lisää. Lopulta me ei sitten ihan tiedetty mitä tuli tilattu (tai ollut pahemmin tietoa paikan hinta tasostakaan).
|
Mitäköhän me tilattiin? |
|
Miekkakala carpaccio kylmäksi alkuruuaksi. |
|
Krepsejä ja kesäkurpitsalasagne lämpimäksi alkupalaksi |
|
Maailman paras pihvi pääruuaks (paahdettuja juureksia ja polentaa). |
|
Paikallinen todella makea jälkiruoka |
Tuli sitten syötyä aikuisten oikeasti hyvin! Tämä kaikki maksoi alle 70€. Vihannekset oli super tuoreita ja paikallisia. Ravintolan pitäjä oli todella innostunut ruuastaa ja me lähdettiin täältä TODELLA TYYTYVÄISINÄ. Kerrankin tuli satunnaisella pysähdyksellä valittua loistava ravintola! Tämän jälkeen mun maitokiintiö tuli täyteen ja piti ottaa hieman antihistamiinia ihon punoitukseen. But it was totally worth it!
Hotellilla käytiin uimassa vaikka ilma oli erittäin tuulinen ja viileä. Kohta sitten alkoi taas sataa kaatamalla. Illalla sateen tauottua haettiin jotain snägäri ruokaa lähimmästä kaupungista (Nova Gorica). Snägäriltä jouduttiin sitten spurttaa autolle, kun ukkoskuuro yllätti meidät.
Mun reidet oli tässä vaiheessa niin jumissa, että jos pääsin kyykkyyn niin sieltä ei ihan heti tultu ylös. Loppuilta hengailtiin huoneessamme rättiväsyneinä ja ihailimme salamoita ja upeaa auringonlaskua. Ja sitten taas myrskysi.
|
Sataa, sataa ropisee |
|
Hetkeksi ilma kirkastui ja jatkui sitten mielettömällä myrskytuulella |
Kommentit
Lähetä kommentti