Siirry pääsisältöön

Slovenia - Päivä 4 (Skocjan caves ja pistäytyminen Italian puolelle)

Taas kerran heräsimme ihan liian aikaisin. Olimme "tilanneet" aamupalan lo 8 ja jouduimme siis keksimään jotain tekemistä ennen sitä. Aamu oli pilvinen ja aika viileä, niin aamu-uinnin sijaan suunnistimme aamukävelylle. Ajattelin, että kävely saattais auttaa mun kipeisiin reisilihaksiin.

Viinitila on muutaman sadan metrin päässsä Italian rajasta ja itseasiassa tilalle autolla ajettaessa käydään Italian puolella. Kävelimme siis aamulla Italiaan jaa kuvailimme maisemia (=viiniköynnöksiä). Viinirypäleet olivat kypsiä ja sadonkorjuu tehtäisiin viikon sisällä.
Poimimista vaille valmiit.
 Aamupala oli loistava - pieniä makeita viinirypäleitä, leipää, juustoa ja kinkkua. Tämän lisäksi oli jotain erittäin vaalean väristä hyvän makuista mehua. En tiedä mitä se oli, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Tämän lisäksi olisi saanut vielä paistettua pekonia ja munia, mutta en ole kummankaan ystävä ja jätin nämä väliin.

Aamupalaa syödessämme pähkäiltiin, että mitään tänään tehtäisiin? Säätiedotuksissa oli luvattu sadetta ja ukkosta... pitkät kävelyretket olivat siis poissuljettuja. Majatalon isäntä antoi meille loistava idean lähteä tutkimaan Slovenia tippukiviluolia. Luolissa keli on aina sama! So true!

Pähkäilyä parvekkeella
Matkalla Skocjanin luolille alkoi sataa vettä - kaatamalla. Ajelimme sitten etana vauhtia motarilla, kunnes sade hiipui. Vettä tuli niin paljon, että pyyhkijöistä huolimatta näkyvyys oli olematon.

Skocjan luolille päästyämme keli alkoi jo kirkastua. Ukkonen jyrisi, mutta ei satanut. Lipunmyyntipisteeltä oli pieni kävelymatka luolan sisäänmeno pisteelle, jonne pääsimme juuri ennen kuin alkoi taas vaihteeksia sataa kaatamalla.

Luolissa ei saanut otta kuvia ja siellä edettiin oppaan opastuksella 2,3 km reitti. Luola oli upea kokemus. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä ja ottaa mukaan kunnon kengät (liukas lattia) ja vaatteita (luolassa on vain 12 astetta lämmintä). Luola koostuu useammasta kammiosta, joissa erilaisia tippukiviä. Yhden kammion läpi menee valtava rotko ja voi aiheuttaa hieman epämukavan olon, jos ei pidä korkeista paikoista. Tippukivet olivat valtavia ja hienon näköisiä. Olen aiemmin käynyt ainakin Gotlannissa tippukiviluolassa ja tämä Slovenian oli kyllä huomattavasti mahtipontisempi. Reitin varrella oli  katossa lepakkorykelmä ja lepakoita lenteli rykelmän lähellä kohtuullisen paljon. Kierros sai hieman lisämaustetta luolassa kaikuvasta ukkosen jyrinästä.


Luolasta tultiin ulos syvän rotkon laidalle. Luolan suu oli valtavan kokoinen. Täältä pääsi pois kahta vaihtoehtoista reittiä - joko hissillä (5 min) tai sitten kävellen ylämäkeä (30 min). Me valitsimme tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Maisemat oli upeat, mutta keli oli todella kostea ja raskas kävellä. Tosin täysin sen pienen hien arvoista. (Täällä oli todella hankala kuvata, koska koko ajan tuli kuvattua vastavaloon ja aina jotkin kohdat kuvasta meni pilalle.)
Luolan suu
Kuva rotkon laidalta
Skocjanista suunnistimme Italian rajalle kylään, jossa linna meren rannalla. Täällä oli lämmintä ja tuulista. En ihan tiedä mikä kylä tämä oli tai mikä linna. Ihan hienon näköinen se oli, mutta mulla oli ihan törkeä nälka ja kiukutti.
Italian puolella.
Ainoa ratkaisu oli sitten mennä syömään. Emme jääneet kuitenkaan kyseiseen kylää syömään, vaan ajattelimme pysähtyä kotimatkalla ensimmäiseen vastaantulevaan paikkaan. No eka ongelma oli se että ravintoloista ei ilmoitettu ajoissa, vaan huomasimmene ne ohi ajaessamme. Pysähdyimme lopulta tien SS55 varrella olevaan da Milio ravintolaan. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, emmekä saaneet ruokalistaa... vaan ravintolan pitäjä kertoi meille menuun.Tuntui vähän siltä, että ravintolanpitäjä keksi meille ihan omat menut - tyyliin vois laittaa lautaselle vaikka vähän tätä ja sitten tota ja sitten vielä jotain lisää. Lopulta me ei sitten ihan tiedetty mitä tuli tilattu (tai ollut pahemmin tietoa paikan hinta tasostakaan).
Mitäköhän me tilattiin?
Miekkakala carpaccio kylmäksi alkuruuaksi.
Krepsejä ja kesäkurpitsalasagne lämpimäksi alkupalaksi
Maailman paras pihvi pääruuaks (paahdettuja juureksia ja polentaa).
Paikallinen todella makea jälkiruoka
Tuli sitten syötyä aikuisten oikeasti hyvin! Tämä kaikki maksoi alle 70€. Vihannekset oli super tuoreita ja paikallisia. Ravintolan pitäjä oli todella innostunut ruuastaa ja me lähdettiin täältä TODELLA TYYTYVÄISINÄ. Kerrankin tuli satunnaisella pysähdyksellä valittua loistava ravintola! Tämän jälkeen mun maitokiintiö tuli täyteen ja piti ottaa hieman antihistamiinia ihon punoitukseen. But it was totally worth it!

Hotellilla käytiin uimassa vaikka ilma oli erittäin tuulinen ja viileä. Kohta sitten alkoi taas sataa kaatamalla. Illalla sateen tauottua haettiin jotain snägäri ruokaa lähimmästä kaupungista (Nova Gorica). Snägäriltä jouduttiin sitten spurttaa autolle, kun ukkoskuuro yllätti meidät.

Mun reidet oli tässä vaiheessa niin jumissa, että jos pääsin kyykkyyn niin sieltä ei ihan heti tultu ylös. Loppuilta hengailtiin huoneessamme rättiväsyneinä ja ihailimme salamoita ja upeaa auringonlaskua. Ja sitten taas myrskysi.

Sataa, sataa ropisee
Hetkeksi ilma kirkastui ja jatkui sitten mielettömällä myrskytuulella

Kommentit

Suositut tekstit

Ummikot Aasiassa 2016 - Taiwan ja ruoka

Taiwanissa ruoka oli aina todella hyvää ja useimmiten myös halpaa. Tämän lisäksi se ruoka sopi mun vatsalle todella hyvin. Sytojen jälkeen vatsa on välillä esittänyt omia protestejaan turpoamalla, mutta tällä reissulla ei ollut mitään muita ongelmia kuin se yksi ilta Kaoshiungissa. Avokkikin sanoi että vatsa on ollut yllättävän hyvässä kunnossa. Ruoka ei ollut tulista, tai ainkaan liian tulista meille kummallekkaan... vaikka mausteita siinä toki oli.  Ruuan tilaaminen tuotti harvemmin ongelmia. Usein ruokalistoissa oli englannin kieliset käännökset, joskaan ne niissäkin oli käytetty varmaankin google-translatea. Vaihtoehtoisesti ruokapaikat saattovat erikoistua vain yhteen asiaan esim. Beef-noodlesiin (nautaa ja nuudeleita) ja silloin sen paikan nimi oli myös Beef-noodle. Beef-noodels Taiwanissa tuli testattua myös monta uutta ruoka-ainesta. En esimerkiksi ikinä aikaisemmin ole syönyt kokonaista friteerattua rapua (hampurilaisen välissä). Ei se mikää makuelämys ollut, mutta

Ummikot Aasiassa 2016 - Junalla Hualienista Taipeihin

Junaliput kannattaa Taiwanissa ostaa mahdollisimman aikaisin. Tämän opimme, kun Hualienissa ostimme lippuja Taipeihin. Lähtö oli lauantaina ja olimme ostamassa lippuja pari päivää aikaisemmin. Hualienin ja Taipein välillä on useita junavuoroja päivässä, joten emme arvaanneetkaan että kaikki paitsi yksi junavuoro oli täyteen buukattu. Tästä junasta saimme junan kaksi viimeistä vapaata paikkaa. Junalippu Junamatka Hualienista Taipeihin kesti muutaman tunnin. Avokki ja minä istuimme eri vaunuissa. Ihailin myös alkumatkasta rannikon vehreyttä ja marmoriseinämiä. Minä istuin jonkun turistioppaan vierellä koko matkan ja juttelimme siinä kaikenlaista.  Matka kului rattoisastati siinä jutustellessa ja taisin torkahdellakin.

Ummikot Aasiassa 2016 - Liuqiun saari (Taiwan)

Aamu alkoi aika ankeasti. Aamupalalla söin lähinnä paahtoleipää, kun mikää muu ei maistunut. Lepäilin vielä aamupalan jälkeen pari tuntia ja sitten aloin taas olla elävien kirjoissa. Sillä aikaa avokki oli suunnitellut helpoimman mahdollisen siirtymisen Liuqiun saarelle menevälle lautalle Dong gangin satamasta. Hotellin respa siis tilasin meille taksin, jonka maksoimme hotellilla. 45 minuutin matka maksoi n. 30€. Dong gangin lauttasatamaan päästyämme tarkoituksena oli ostaa liput. Passi olis kuulemma pitänyt olla mukana, mutta onneksi lompakosta löytynyt ajokortti kelpasi myös. Meidän ajoitus oli aika kohdillaan, koska lautta lähti melkein heti matkaan. Lauttamatka kesti n. 25 minuuttia. Heti satamassa vuokrausfirmojen edustajat piirittivät meidät. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, etteivät he puhuneet englantia ja me emme vieläkään puhuneet sanaakaan kiina. Tarkoituksena oli vuokrata polkypyörä, mutta saimme allemme 500 Taiwanin dollarilla (~15 €) kaksi sähköpyörää. Koska ki

Ummikot Aasiassa - Hong Kongin nähtävyydet osa 2

Paluumatkalla kävimme sitten katsomassa The Peakin (elikä vapaasti suomennettuna Huippu) on Hong Kongin ykkösnähtävyys. Se on siis korkea kukkula, jonne pääsee vinolla "ratikalla" ja se ratikka oli välillä yllättävän vinossa. Tämä ratikkasysteemi oli aika huonosti järjestelty tai siis sinne on ihan järkyttävän pitkät jonot. Jos haluaa mennä huipulle vain katsomaan maisemia, niin paikallisella julkisenliikenteenlipun arvolla (Octopus-card) pääsee jonon ohi. Emme siis tienneet tätä ja jonotimme tovin... Paikka on ihan näkemisen arvoinen ja ainakaan aamulla siellä ei ollut ihan hirveästi ruuhkaa. Kuva kaupungin puolelle Kukkula toimi selkeästi tilanjakajana. Toisella puolella oli kaupunkin pilvenpiirtäjineen ja toisella puolella vain metsää. Tuolla olisi kuulemma ollut myös paljon patikkareittejä, mutta meillä ei ollut aikaa siihen.  Ensi kerralla sitten. Se kukkulan toinen puoli Toinen jännä nähtävyys oli Kowloonin rannasta näkyvä valoshow. Meidän kamer

Ummikot Aasiassa 2016 - Maokongin teeviljelmät

Viimeinen päivä Taiwanissa käytettiin Maokongin teekukkuloille. Kukkuloille pääsi kätevästi gondolilla. Tämä oli ehdottomasti pisin gondoliajelu, jolla olen ikinä ollut.    Matkalla oli kolme välipysäkkiä ja tietenkin se päätepysäkki. Näkymät oli tietenkin mahtavat ja erittäin vehreät Vehreyttä sai myös ihailla suoraan alaspäin, koska gondoleissa oli läpinäkyvä lattia. Huipulla sitten ihmeteltiin tovi että mitä tehtäis. Päätettiin vuokrata päheät sähköpyörät. Mä otin pinkin. Huristeltiin edestakaisin alueella ja käytiin myös pienellä kävelyllä jonnekin huipulle. Ei sielä mitään nähnyt kuin vihreän seinämän... koska sitä kasvillisuutta oli niin paljon. Teeterasseja oli siellä täällä tietenkin. Käytiin myös tietenkin teehuoneessa. Juotiin tietenkin teetä, mutt myös hedelmä jäähilejuomia. Mä join tietenkin mangoa ja avokki otti jotain vihreää. Sähköpyörillä sai tehokkaasti ihalitua maisemia, mutta maasto oli aikaisempia kohteitamme ehkä h