Houdini vauhdissa

Herätys oli tänäään klo 6. Onni ei oikein innostunut herätyksestä, vaan yritti sinnikkäästi jatkaa nukkumista selällään eteisen lattialla.

Nukkuttaa (Kuvaa ei oo otettu tänään aamulla, mutta meno oli ihan sama)

Kyllä se sit lopulta lähti mukaan, mutta heti kun tarpeet oli tehty, niin lenkki tehtiin sitten taas vauhdilla ja turhia pysähtymisiä 20 asteen pakkasessa  Onni ei "suvainnut".  Ruokakin olis pitänyt saada sillä sekunnilla kun kuono on keittiön puolella. Eli normi Onnia ja ei mitään poikkeavaa.

Töistä tullessani avokki oli lähtenyt jo Onnin kanssa lenkille... ja lenkiltä palasi avokki aika järkyttyneenä. Onni oli saanu pomppimishepulin suojatiellä ja ne oli sit pysähtynyt liikenteenjakajan kohdalle. Molemmilta puolilta meni ohi paljon autoja - iltapäiväruuhka. Onni jatko pomppimista ja venkoilemista... ja venkoili sit itsensä ulos valjaista. Avokki tietenkin säikähti ja otti Onnin tiukkaan syleilyyn. Vaikka Onni sylissä viihtyykin, niin tätä se ei arvostanut lainkaan. Avokki oli joutunut kantaa sen rimpuilevan/"raivoavan" 21 kg snautserin noin 100 metriä rauhallisempaan paikkaan ja pukemaan valjaat uudelleen päälle. Avokin naama oli saanut ainakin vähän osumaa ja Onni oli aika nyreänä lenkin jälkeen. Onneksi Onni on kuitenkin elossa! Jos tuo olis tapahtunut mulle, niin Onni olis varmaankin ollut lopulta auton alla :(

Onnilla on ollut tapana vetää pannat pään yli ja ollaan sitten päädytty suht napakkaan  puolikuristavaan pantaan. Siitä se ei oo onneksi rimpuillut itseään irti. Metsälenkeillä me ollaan suosittu valjaita, koska silloin käytössä on pidempi hihna ja Onnilla on kovempi vauhti. Koirankaan niskalle äkkinäiset voimakkaat nykäsyt ei tee hyvää.

Viime syksyä Onni ylitti itsenä koira-Houdinina. Aamulenkin ja -ruuan jälkeen olin laittanut sille suojakaulurin. Viisi minuuttia myöhemmin Onni oli sohvalla makoilemassa ja kauluri lattialla. Onni oli kyllä vinkassu jossain vaiheessa, mutta mä en oikeasti tajua miten se sai kiskastua tuon kaulurin päästään.

Tapaus: Onni ja kauluri

Onni on kyllä ihan kumiukkko edelliseen koiraani verrattuna. Välillä sillä on niin kissamaisia elkeitä ja venytyksiä, että pistää välillä vähän mietityttää. En tiedä johtuuko kissamaiset elkeet siitä, että rotua on käytetty rottien tuhoamiseen maatiloilla ja kehon on pitänyt olla joustava?

Nyt sitten mietin mikä olis ergonomisin ja turvallisin vaihtoehto Onnille metsälenkeillä. Me ollaan testattu kolmea eri valjastyppiä ja tällä nykisellä mallilla pärjättiin vuosi ilman "karkailua".

Eilen me myös ihmeteltiin, kun Onnin kanssa ei oo tarvinnut kuukauteen käydä lääkärissä. Onni ei myöskään ole saanut kohtauksia! Onni-dramatiikkaa ei meidän elämäst oo kuitenkaan puuttunut!