Viikkokatsaus (viikko 11)

Onni sai yhden kohtauksen viime yönä alkuyöstä ja nukuin hieman huonosti odotellessani uusiutuuko kohtaus. Muuten tämä viikko on mennyt ihan ok, paitsi sitten tietty tuo torstainen Onnin "houdini-tempausta".

Tällä viikolla on taas ollut todella kauniita aamuja, joista olemme nauttineet pitkän pimeän talven jälkeen.

Aamuleikkejä aamuauringossa

Tiistaina käväimme koirapuistossa. Kun tulimme sinne, niin siellä oli niin paljon koiria, etten uskaltanu laittaa Onnia sinne sekaan (onneksi). Haahultiin sitten siinä lähistöllä. Koirapuisto tyhjeni lopulta aika nopeasti, kun siellä ilmeiseti kaksi koiraa otti hieman yhteen. En tiedä tarkemmin, mutta yht'äkkiä  sieltä kuului ihan mieletön äläkkä. Tullessamme koirapuistoon, se oli ihan tyhjä. Ensin Onni juoksutti viereisen pikkukoira-aitauksen koiria, mutta vauhtia tuli isojenkoirienkin puolelle kultaisennoutajan merkeissä. Onni ja se kultainennoutaja juoksi ihan hirmuisesti ja Onni osas käyttäytyä hämmästyttävän rauhallisesti.

Torstain rally-tokossa muutin hieman treenirutiineita. Normaalisti Onni saa puolikkaan annoksen muutama tunti ennen treenejä. Treeneissä Onni on sitten ollut yltiö rauhallinen ja ei oo pahemmin innostunut leluista sun muista. Nyt me annettiin sitten kokonainen annos ja Onni toimi kuin unelma. Lelut kelpas palkkioks ja namipalkkakin toimi hyvin. Pitää kokeilla samaa ens torstaina.

Eilen mä nypin Onnin, koska läheisyydenkipeän koiran kanssa vaatteet on viime aikoina näyttänyt tältä.

Kevään merkkejä

Nyppimisen lopputuloksen oli sitten muovipussillinen karvaa. Nyt alkaa olla jo sellaista tekemisen varmuutta nyppimisessä. Onnin trimmauksessa muuten on vielä hieman toivomisen varaa, pitää jossain vaiheessa hieman korjailla omia jälkiä. Onnilla oli nyt hieman pidemmät kylkikarvat, niin että niistä sai jopa kiinni. Suurin haaste oli Onnin niska - se ajeltiin tammikuussa selkäydinnestenäytteen oton takia ja nyt piti arvailla missä entisen kaljun alueen raja menee.

Karvanlähtöaika hoidettu

Nypittävä turkki on kyllä ihan helmi. Karvanlähtöaika tulee pääasiassa hoidettua kerralla alta pois ja ei tarvitse päivittäin harjailla ahkerasti useamman viikkon ajan.

Mulla on tällä viikolla ollut useampia päiviä jolloin rintakehä ei ole ollut lainkaan kipeä. Jossain luki Tietzen oireyhtymän (=kipua rintalastassa) menevän ohi kolmessa kuukaudessa. Eli jos kipu alkoi tapaninpäivänä, niin pikku hiljaa alkaa 3kk tulee täyteen. Välttelen edelleen autolla ajoa, koska siitä tulee heti kipua rintakehään ja se sit jatkuu koko loppupäivän. Mä pystyn just hyvin ajaa tuohon lähikauppaan tai koirakouluun, jonne matkaa maks 10 min. Lumilautailukausi taitaa tosin päättyä ennen rintakehän parantumista :(

Tänään kävimme lounaalla Vantaan leipomon brunssilla. Se oli ihan hyvä hintaansa nähden (11€) ja lähempänä mun käsityst brunssistaa kuin Kirkkonummen Bistro-o-matin sunnuntaibrunssi. Bistro-o-matin ruoka oli mielettömän hyvää ja koko rahan arvoista.

(Ainiin, mun UHT-maito teoria ei ainakaan toiminut mulle, mun iho on ollu koko viikon ihan hajalla...)