Työmatka Washingtoniin

En oikein ole ehtinyt kirjoitella reissuista samalla tahdilla kuin reissaan. Eilen kotiuduttiin "etelänmatkalta", mutta siitä lisää myöhemmin.

Ja asiaan! Käväisin toukokuussa koulutusmatkalla Washingtonissa. Enimmäkseen sitä tuli istuskeltua sisällä. Maisemat oli aika yksitoikkoiset - mutta sitäkin infromatiivisemmat.

Perusmaisema

Olen aikaisemmin käväissyt Washingtonissa 2009. Silloin se oli sellainen viiden tunnin levähdystauko ja silloin käveltiin ne pakolliset nähtävyydet läpi. Nyt ehdin viikon aikan tutustua Washingtoniin paremmin. Jos haluaa nähdä Washingtonissa jotain muutakin kuin ne mahtipontiset periamerikkalaiset muistomerkit, niin kannattaa mennä Georgtownin asuinalueelle kävelee. Siellä on todella kauniita vanhoja rakennuksia ja mukulakivi katuja. Vanhoja ratikkakiskojakin oli jätetty paikalleen!!!

Georgtownin = vanha kaupunki 

Ensimmäisenä iltana Washingtonissa oli pientä hässäkkää, kun joku jannu oli heilunut valkoisen talon liepeillä ase kädessä. Alue oli täynnä salaisen palvelun, poliisin ja armeijan tyyppejä (ja poliisikoiria). Kulkemista oli rajoitettu alueella. Harhailin sitten päämäärättömäsit ja tällä kertaa sille oikelle puolelle valkoista taloa. Viime reissulla olimme ilmeisesti kuvailleet taloa takapihan puolelta (ja harmitelleet ankeita maisemia). Etupuoli oli paljon päheämpi ja siellä oli myös hieno puisto patsaineen.

Taustalla valkoinen talo.

Valkoisen talon lähistöltä löytyy tietty useita mustomerkkejä. Vierailuni osui juuri kansallisen juhlapyhän Memorial dayn kanssa päällekkäin, joten siellä pilveili ihan älyttömästi turisteja - tai siis kouluaisryhmiä. Niitä oli kaikkialla ja ne oli siellä vielä ilta ysiltä. Ameriikassa kaikki on isoa ja niin ovat myös muistomerkit. Ne oli kaikki aivan valtavia. 

Lincolnin muistomerkki

"Peiliallas" ja Washington memorial

Iwo Jiman muistomerkki

Valitettavasti myös Arlingtonin sotilashautausmaakin oli järkyttävän iso, mutta omalla tavallaan kaunis. Kävelin siellä kaksi tuntia ja siinäkin ajassa ehdin katsella vain pienen nurkan hautausmaasta.

Arlingtonin sotilaiden hautausmaa

Väkimäärästä huolimatta tuntemattoman sotilaan haudalla oli hiiren hiljaista

Memorial day näkyi muistokukkineen, kortteineen ja kuvineen eri sotien muistomerkillä. 

Washingtonissa on metro, mutta ainakin minun kokemukseni mukaan se on erittäin epäluotettava. Metro tulee, jos se tulee. Se saattaa jumahtaa ½ tunniksi tunneliin ja sieltä ei tietenkään pääse pois silloin. Yksi bravuuri ruuhkaikaan oli nopeat pysähdykset - eli kaikki ihmiset eivät ehtineet jäädä edes pois kyydistä kun ovet jo sulkeutuivat. Bussi oli mielestäni paljon luotettavampi menopeli, tosin moni muukin tykkäsi käyttää niitä ja tunnelma oli 30 helteillä aika tiivis. Pyöräilykin oli suosittu kulkuväline kaupungissa, mutta tätä en ehtinyt kokeilemaan.

Matkasta vielä sen verran, että lensin tällä kertaa SAS:lla ja se oli oikein miellyttävä kokemus. Ruoka oli keskivertoa parempaa ja jokaisella istuimella oli oma "tabletti" selkänojassa kiinni.... sekä mahdollisuus ladata USB-kautta kännykkä.

Washingtonin lentokenttä on sen sijaan ihan hanurista. Ihan jäätävät jonot ja ihme systeemit aikaisempiin USA kokemuksiin verrattuna. Kesti 1½ tuntia päästä ulos lentokentältä ja toiset kaksi tuntia vierähti vielä ennen kuin olin keskustassa. Saman verran kotimatkalla - olin tässä vaiheessa ihan totaalisen kypsä jenkkien joukkoliikenteeseen. Helsinki-Vantaalta juna-bussi kombolla pääsin ovelta-kotiovelle 35 minuutissa.